Poks
Otsikko ei valitettavasti viittaa kuohujuoman iloiseen avausääneen vaan tämän päivän Bläksän startin viimeiselle viisisataselle. Kyllä näillä vuosilla pitäis jo oppia, miten karvaalta se tuntuu, kun odotuksista tipahtaa korkealta. Mutta ei, tässä sitä taas keräillään itteensä henkisesti naarmuilla, ku kolahdettiin komeasti radan pintaan. Niin haihtuivat kuvat päiväunista hienon, valkoisen Kivikylän Kotipalvaamo -loimen alla, jäi cava kaappiin ja sen sijaan makustellaan kirjaimia hpl.
Noo, pikkasen liioittelin tuossa äsken. Ei ollu kuohuviini edes jäähdytettynä, mutta myönnän, että omat odotukset olivat kyllä korkealla. Se kuuluisa kolmas startti tauolta ja nousukuntoinen Black Ice Boost. Ei vaan taida huhtikuu sopia meille. Mietin nimittäin päissäni tuossa viikolla, että tämän huhtikuun on parempi alkaa paremmin kuin viime vuoden, vaan ei alkanut ei. Ihan on täsmälleen samat kirjaimet starttistatistiikassa kuin lähes täsmälleen vuosi sitten. Tasalaatuista jälkeä.
Kuten sanottua, lähtö ei etukäteen hirvittänyt ja annoin itselleni luvan pieniin odotuksiin. Valmentaja laittoi päivällä jo kuvan, että matkalla ollaan ja tänään riisutaan kaikki kengät. Pieni hentoinen odotukseni hilautui pikkaisen korkeammalle kaikista järjen äänistä huolimatta. Esittelyssä Bläksä näytti olevan pirteästi ohjilla ja pää keikkui tuttuun tyyliin. Pruuvissa ruuna ravaili menemään narut soiden. Kuski näytti kuitenkin sen verran tyyneltä, etten huolestunut hevosemme mahdollisesta liiallisesta innokkuudesta. Valmentaja kommentoi jälkeenpäin, että niin lämmityksessä kuin pruuvissakin Bläksä oli tuntunut vielä aikaisempaa paremmalta. Ravimurheiluun tottunut mieleni kurkotteli korkeuksiin, jalat vielä maanpintaa hipoen.
Tuliseksi mailia sanotaan ja sellainen siitä tälläkin kertaa tuli. Kovaa lähtivät ja siinä heti joku poksahti laukalle. Kuka se oli? KUKA SE OLI?!?! Aa, numero kuusi, sivuosuma. Hyvä Bläksä! Anna mennä! Ensimmäinen 500 metriä mentiin 11,5 ja Bläksä pääsi etenemään kuolemanpaikalle. Ennakkospekuloinnit vaikeasta juoksunkulusta oli onneksi selätetty. Vauhtia ei juuri himmailtu sittenkään ja tuhat metriä taittui aikaan 13,5. Ei ajeta lapsilla noin kovaa! Vaan siinä se Bläksä keikkui mukana, hienosti ja helposti. Meinaa aina unohtua, että minulla on hevonen, joka voi mennä kiekan 13,5. Kuski istui tyynesti ja rauhallisesti kyydissä ja meijän hevonen jatkoi edelleen hyvännäköisenä kuolemanpaikalla. Viimeinen viisisataa metriä käynnistyi ja poks - laukka tuli yhteen askeleeseen. Leijailemaan päässyt pieni mieleni tömähti korkeuksista kipeästi persiilleen. Noista vauhdeista ei paineissaan olevan hevosen laukkaa niin vain saa alas ja vaikka olisi saanutkin, kärki karkasi jo. Voittaja meni 14,0 ja meillä olisi varmaan nyt aika kova-aikainen ruuna ilman noita kirjaimia hpl.
Ei tässä kuitenkaan maita tai hevosta ole myyty, vaan löytyy päivästämme paljon hyvääkin. Black oli ihan jäätävän hyvännäköinen ja hyvällä ravilla. Kengättömyys pukee ruunaa. Se laukkasi hyvissä voimissa ja paineissaan. Rata oli ehkä aavistuksen kova, mutta ei me mistään selityksiä tälle saada. Valmentaja sanoikin, että yhdistää kaikki omistajien ja petsarien puhelut Herra Boostille, joka saa itse kertoa syyt tämän päivän tulokseen. Taivas tietää, miten siinä näin kävi. Olli kertoi, ettei osannut yhtään odottaa laukkaa, muut jo käskivät omiaan ja Bläksän yhä nojatessa ohjille hän oli siinä rauhassa katsellut, ettei kaverin ajokki näytä ihan tuoreelta ja odotellaan loppusuoraa ja kirejä. Sitten poks. Sisuuntuneena kuski ja hevonen olivat laukan jälkeen tulleet vielä haipakkaa maaliin, ehkä eniten itselleen todistaakseen, että oli täällä vielä tallella. Ja paljon. Tärkeimpänä tässä tietenkin, että Bläksä tuli maaliin kaikki jalat tallella ja sitä se oli myös startin jälkeen. Toki entiseen malliin extra-huolellinen ja sellainen sopivan vainoharhainen kylmäys ja savikerros the jalkaan Bläksälle.
Vaan ei olisi tässä maassa yhtään kilpailevaa hevosta, ellei hevosihmiset olisi suosta nousemisen - tai oikeammin suojuoksun - mestareita. Niin vain tulee uusi päivä, nuolemme haavamme, käärimme pintelimme ja laitamme sormemme jälleen sarjalehdelle.
 |
| Valmentaja laittoi kuvan: "Nauraako se meille vai vastustajille?" |
Noo, pikkasen liioittelin tuossa äsken. Ei ollu kuohuviini edes jäähdytettynä, mutta myönnän, että omat odotukset olivat kyllä korkealla. Se kuuluisa kolmas startti tauolta ja nousukuntoinen Black Ice Boost. Ei vaan taida huhtikuu sopia meille. Mietin nimittäin päissäni tuossa viikolla, että tämän huhtikuun on parempi alkaa paremmin kuin viime vuoden, vaan ei alkanut ei. Ihan on täsmälleen samat kirjaimet starttistatistiikassa kuin lähes täsmälleen vuosi sitten. Tasalaatuista jälkeä.
Kuten sanottua, lähtö ei etukäteen hirvittänyt ja annoin itselleni luvan pieniin odotuksiin. Valmentaja laittoi päivällä jo kuvan, että matkalla ollaan ja tänään riisutaan kaikki kengät. Pieni hentoinen odotukseni hilautui pikkaisen korkeammalle kaikista järjen äänistä huolimatta. Esittelyssä Bläksä näytti olevan pirteästi ohjilla ja pää keikkui tuttuun tyyliin. Pruuvissa ruuna ravaili menemään narut soiden. Kuski näytti kuitenkin sen verran tyyneltä, etten huolestunut hevosemme mahdollisesta liiallisesta innokkuudesta. Valmentaja kommentoi jälkeenpäin, että niin lämmityksessä kuin pruuvissakin Bläksä oli tuntunut vielä aikaisempaa paremmalta. Ravimurheiluun tottunut mieleni kurkotteli korkeuksiin, jalat vielä maanpintaa hipoen.
Tuliseksi mailia sanotaan ja sellainen siitä tälläkin kertaa tuli. Kovaa lähtivät ja siinä heti joku poksahti laukalle. Kuka se oli? KUKA SE OLI?!?! Aa, numero kuusi, sivuosuma. Hyvä Bläksä! Anna mennä! Ensimmäinen 500 metriä mentiin 11,5 ja Bläksä pääsi etenemään kuolemanpaikalle. Ennakkospekuloinnit vaikeasta juoksunkulusta oli onneksi selätetty. Vauhtia ei juuri himmailtu sittenkään ja tuhat metriä taittui aikaan 13,5. Ei ajeta lapsilla noin kovaa! Vaan siinä se Bläksä keikkui mukana, hienosti ja helposti. Meinaa aina unohtua, että minulla on hevonen, joka voi mennä kiekan 13,5. Kuski istui tyynesti ja rauhallisesti kyydissä ja meijän hevonen jatkoi edelleen hyvännäköisenä kuolemanpaikalla. Viimeinen viisisataa metriä käynnistyi ja poks - laukka tuli yhteen askeleeseen. Leijailemaan päässyt pieni mieleni tömähti korkeuksista kipeästi persiilleen. Noista vauhdeista ei paineissaan olevan hevosen laukkaa niin vain saa alas ja vaikka olisi saanutkin, kärki karkasi jo. Voittaja meni 14,0 ja meillä olisi varmaan nyt aika kova-aikainen ruuna ilman noita kirjaimia hpl.
Ei tässä kuitenkaan maita tai hevosta ole myyty, vaan löytyy päivästämme paljon hyvääkin. Black oli ihan jäätävän hyvännäköinen ja hyvällä ravilla. Kengättömyys pukee ruunaa. Se laukkasi hyvissä voimissa ja paineissaan. Rata oli ehkä aavistuksen kova, mutta ei me mistään selityksiä tälle saada. Valmentaja sanoikin, että yhdistää kaikki omistajien ja petsarien puhelut Herra Boostille, joka saa itse kertoa syyt tämän päivän tulokseen. Taivas tietää, miten siinä näin kävi. Olli kertoi, ettei osannut yhtään odottaa laukkaa, muut jo käskivät omiaan ja Bläksän yhä nojatessa ohjille hän oli siinä rauhassa katsellut, ettei kaverin ajokki näytä ihan tuoreelta ja odotellaan loppusuoraa ja kirejä. Sitten poks. Sisuuntuneena kuski ja hevonen olivat laukan jälkeen tulleet vielä haipakkaa maaliin, ehkä eniten itselleen todistaakseen, että oli täällä vielä tallella. Ja paljon. Tärkeimpänä tässä tietenkin, että Bläksä tuli maaliin kaikki jalat tallella ja sitä se oli myös startin jälkeen. Toki entiseen malliin extra-huolellinen ja sellainen sopivan vainoharhainen kylmäys ja savikerros the jalkaan Bläksälle.
 |
| "Tulin. Näin. Ja poksahdin." (c) Valmentaja |
 |
| Savisukkajalka ja Porin luksuspuitteet only for Black Ice Boost (c) Valmentaja |
Vaan ei olisi tässä maassa yhtään kilpailevaa hevosta, ellei hevosihmiset olisi suosta nousemisen - tai oikeammin suojuoksun - mestareita. Niin vain tulee uusi päivä, nuolemme haavamme, käärimme pintelimme ja laitamme sormemme jälleen sarjalehdelle.
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille