No glory, no story
Ja miun vihjaajan ura päättyi edelliseen blogikirjoitukseen... Puolustuksekseni toki täytyy sanoa, että Bläksä-tipsiini uskoin ihan Turun viimeisen lähdön viimeiseen kurviin asti. Saimme oikein naminami(nami)reissua neljännessä, kolmannessa ulkoa suosikin selässä, jota Bläksä varjosti loppusuoralle asti - ja ollessaan oma itsensä thoudellakin olisi nollaanollaa paiskannut siitä ohi. Varma kakkonenkin vaihtui viitossijaksi, sen verran ruuna lopussa kangistui. Kaurarahat silti tyhjää parempi.
Ja niitä kuuluisia syitä - niitä ei ole. Pettymys oli iso kaikille hevosen taustajoukoille, sillä viimeistelyt olivat sujuneet hyvin, radallakin ruuna viiletti häntä piipalla ja oli oikein hyvännäköinen aina siihen loppusuoran alkuun asti. Rata oli raskas, sekunnin, pari hidas ja Bläksä juoksi ilman kenkiä, jos se taivalta hieman helpottaisi. Olipa rata miten raskas tahansa, ei huippukuntoinen ja hurjia loppukirejä esittänyt hevonen saa noin paljon antaa periksi - ei vaikka menee 16,9a sekunnin, pari hitaalla radalla. Melkein toivoimme, että olisi räkä lentänyt nenästä seuraavana päivänä, mutta ei. Terveiset Ypäjältä kuuluivat, että Bläksä on pirteä kuin peipponen. Ruuna ei taida ollenkaan ottaa niin vakavasti näitä ihmisten murheita. Ja se on edelleen hyvä se! Nimittäin, kun pohdiskelimme, että olisiko hevosella huumoripuolessa jo sanomista näiden muutamien starttien loppusuorien perusteella, niin päädyimme kuitenkin siihen, että ei. Hevonen on valtavan elämäniloinen, hassu, sopivan yksinkertainen juuri sillä hyvällä tavalla, ettei se ota itseään liian vakavasti, eikä myöskään kilpailemista. Se on aina valmiina ja tohkeissaan kuin pahainen varsa! Fiksuksi se on oppinut, ja säästää itteään, eikä varmastikaan ole monen spurtin hevonen jo tuolla majesteetillisella (enkä nyt niinkään ylvästä tarkoita vaan järkälemäistä...) habituksellaankaan. Jonkin verran sitä hokit vaivaa ja kehno etujalka tarkoittaa tietysti huoltotarpeita jo sitten takajalkoihinkin. Nyt viime aikoina kelit kun on vaihdelleet vielä jääpolanteesta, kovaan ja pehmeään, niin saattaahan se notkeammatkin jäykistää, saati sitten Black Ice Boostin kaltaisen sulokkaan ilmestyksen.
Siinä niitä selityksiä, mitä keksin/keksimme. Taukoa oli tarkoitus pitää pahimman kelirikon aikaan joka tapauksessa, niin suattaahan se olla, että aloitimme sen jo nyt. Annetaan suuren hassun ruunan hieman vetää henkeä ja voimistella tarhassa ja kotitreenissä. Kun päästään kaikkialla kesäkenkään tai ilmankenkään, niin sitten voisi tähyillä radalle. Koska jos loppuun jotain posia, niin Bläksä riittää kyllä kesälläkin: Kun kaikki on kohdallaan, toivotaan, että nähdään vielä niitä kuuluisia loppukirejä nollanollaa.
 |
| Aiempia voittoja fiilistellen. Ei ole J-P Irri kertonu, mitä Bläksä tossa tuumi... |
Ja niitä kuuluisia syitä - niitä ei ole. Pettymys oli iso kaikille hevosen taustajoukoille, sillä viimeistelyt olivat sujuneet hyvin, radallakin ruuna viiletti häntä piipalla ja oli oikein hyvännäköinen aina siihen loppusuoran alkuun asti. Rata oli raskas, sekunnin, pari hidas ja Bläksä juoksi ilman kenkiä, jos se taivalta hieman helpottaisi. Olipa rata miten raskas tahansa, ei huippukuntoinen ja hurjia loppukirejä esittänyt hevonen saa noin paljon antaa periksi - ei vaikka menee 16,9a sekunnin, pari hitaalla radalla. Melkein toivoimme, että olisi räkä lentänyt nenästä seuraavana päivänä, mutta ei. Terveiset Ypäjältä kuuluivat, että Bläksä on pirteä kuin peipponen. Ruuna ei taida ollenkaan ottaa niin vakavasti näitä ihmisten murheita. Ja se on edelleen hyvä se! Nimittäin, kun pohdiskelimme, että olisiko hevosella huumoripuolessa jo sanomista näiden muutamien starttien loppusuorien perusteella, niin päädyimme kuitenkin siihen, että ei. Hevonen on valtavan elämäniloinen, hassu, sopivan yksinkertainen juuri sillä hyvällä tavalla, ettei se ota itseään liian vakavasti, eikä myöskään kilpailemista. Se on aina valmiina ja tohkeissaan kuin pahainen varsa! Fiksuksi se on oppinut, ja säästää itteään, eikä varmastikaan ole monen spurtin hevonen jo tuolla majesteetillisella (enkä nyt niinkään ylvästä tarkoita vaan järkälemäistä...) habituksellaankaan. Jonkin verran sitä hokit vaivaa ja kehno etujalka tarkoittaa tietysti huoltotarpeita jo sitten takajalkoihinkin. Nyt viime aikoina kelit kun on vaihdelleet vielä jääpolanteesta, kovaan ja pehmeään, niin saattaahan se notkeammatkin jäykistää, saati sitten Black Ice Boostin kaltaisen sulokkaan ilmestyksen.
Siinä niitä selityksiä, mitä keksin/keksimme. Taukoa oli tarkoitus pitää pahimman kelirikon aikaan joka tapauksessa, niin suattaahan se olla, että aloitimme sen jo nyt. Annetaan suuren hassun ruunan hieman vetää henkeä ja voimistella tarhassa ja kotitreenissä. Kun päästään kaikkialla kesäkenkään tai ilmankenkään, niin sitten voisi tähyillä radalle. Koska jos loppuun jotain posia, niin Bläksä riittää kyllä kesälläkin: Kun kaikki on kohdallaan, toivotaan, että nähdään vielä niitä kuuluisia loppukirejä nollanollaa.
 |
| Sarjis lainattu Ravinetistä. Kiitos @nollanollaa parhaista nauruista - oliko tässä Bläksä esikuvana!? |
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille