Heippa 2018, tervetuloa 2019
Viimesii päivii tätä vuotta viedään. On aika hyvästellä tämä vuosi. Kun tämä kirjoittelun tahti on vallan karannut lapasesta, ehdin jo Bläksän tilastoja viimeisimmässä kirjoitelmassa kertoilla. Sivuttakoon siis nopsaan nämä pari muuta ennen Bläksän kuulumisia ja starttiennakkoa.
Pikkuisen lämminveriseni Pain voittoprosentti on tänä vuonna 50 %. Ei hassumpaa, mutta kahteen starttiin, joista jälkimmäisessä sanoi aikaisemminkin hieman oirehtinut hankoside lopullisesti poks, ja me tuumasimme, ettemme kiusaa ruunaa enää. Se olisi luultavasti taas mitä loistavimmassa kunnossa, kun rauhassa sai kuntoutella toisen hevosen seurakaverina, kärrit oli keväällä käytössä tuskin ollenkaan, satula sitäkin useammin. Ruunan mieli on korkealla ja se taitaa olla onnellinen. Tällaisena, just näin, mutta ei raveissa. Liikaa muuttujia, liikaa loukkaantumisia ja sit se pahin, liikaa rakkautta. Sillä on vielä ollut paikkansa suomenoriin kaverina, mutta jossain vaiheessa on aika sanoa haikeat jäähyväiset ja kiitokset vuosien ystävyydestä, ja tähdätä eteenpäin.
Hevosen ajatukset harhautuivat omistajaporukan mielestä vuoden aikana sen verran monta kertaa, että ehdittiin ajaa jo jäähyväisstarttikin. En edes muista, mistä Saarelan Jamppa keksittiin rattaille, mutta sinne joutui, omalaatuiseksi Mattia kehui, ja ajoi sen perhana Teivossa kolmanneksi maaliin. Kuka näitä mussukoita enää tappaa? Jampan kanssa Matti löysi kadonneen itseluottamuksensa ja juoksi rahaa loppuvuoden jokaisesta startistaan. Tuhkimotarinamme jatkuu.
Olenko muuten koskaan maininnut, mistä tämän rakkaan lapsen lempinimi Matti tulee? Kun tämä tuuhearipsinen, hieman epäluuloinen ruuna laski päänsä syliini Turussa pimenevässä syysillassa, se taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä. Tepoksi kutsuin. Kyllä hänen piti olla Teppo, nimestään Stella's Boy sujuvasti muotoiltuna. Vaan toisilla osaomistajilla oli ollut samanlempiniminen hevonen aiemmin ja se ei ollut kummoinen ollut, joten koetimme väistää huonon karman. Hevonen tuli Turusta, ei tullut Teppoa, tuli Matti. Ja tallin nimi samaisen duon biisistä Vanha kettu. Nimi sopi hevosen väriin, omistajien nimiin ja luonteenlaatuun oikein osuvasti. Kehnoa karmaa emme taineet välttää, mutta voittobiisi olisi valmiina, selostajat hoi.
Persoonallinen ruuna joutui jäämään edellisestä suunnitellusta Vermon startista pois kovien ratojen tuodessa pientä vaivaa. Samalla pidettiin huoltotaukoa ja starttiin tuloa venytti hieman myös pakollinen rokotustauko. Tästä johtuen hevonen on ollut hieman kevyemmällä, eikä kiriherkän ruunan ruuti ole välttämättä vielä kuivimmasta päästä Vermossa, mistä löytyi meille sopiva sarjamääritys (ryhmäajo, enint. 18 000 euroa). Lähtöpaikka (9) on paras mahdollinen ruunalle, jolla on paljon omia ajatuksia. Irrin lähdettyä meren taakse, rattaille istahtaa kokonaan uusi kuski, ja paljon riippuu siitä, kuinka Jukka (Torvinen) tulee toimeen omalaatuisen ruunan kanssa.
Ja sitten se osuus, mitä ei julkaista mihinkään lehteen. Sanna on neuvonut jo etukäteen Bläksää, että kyllä, siellä on kuski kärryillä, vaikka kevyeltä tuntuu. Jos iskee epäusko, Bläksän on syytä tarkistaa kääntämällä päätään ENNEN lähtöä, ei lähdön aikana, eikä nakkelemalla niskojaan tai juoksemalla karkuun tyhjiä kärrejä. Kevyillä viimeistelyillä kevyt kuski kevyellä kädellä kevytmielisellä hevosella - uhka vai mahdollisuus? :D
Mielestäni Jukka ajaa aina hevosia hienosti ja vähäeleisesti antaen hevoselle työrauhan. Nuorempi Torvinen voi siis sopia Bläksälle varsin mainiosti, kunhan vain yhteisymmärrys löytyy. Kesken startin jos alkaa liikaa neuvomaan tätä - Sannan nätisti muotoilemaa - persoonallista ruunaa, on herne usein hevosella nassussa ja aika helposti jopa. Mutta jos se kuuluisa yhteinen sävel löytyy, no olemmehan me ne muutamat voittoisat loppukirit nähneet. Irri oli kommentoinut marraskuista Vermon starttiamme, missä lähtölaukka vei isommat menestystoiveet, mutta hurja loppukiri toi komean nelossijan, että hevonen jos on tällä tuulella, se tulee ohi mistä vaan. Bläksä ei siinä kysele kilpakumppaneiden voittosummia, vaan se tosiaan haluaa voittaa.
Ai, että pitääkö pelata? Herran haltuun. Hevosurheilu nosti tuohon lähtöön vain yhden varman, Bläksän julisti seurattavien listalle. Vermon vihjeet eivät ole tätä kirjoittaessa vielä tulleet. Ollaanhan me joskus yllätetty ennenkin, mutta muistetaan nyt takana oleva tauko. Tässä välissä laserhoitoa saatu, hierontaa luvassa ja Bläksän mieli on varsamaisen pirteä. Eiköhän Jukka ja valmentaja vaihda vielä ajatuksia ennen starttia ja varmaan Irriäkin konsultoidaan, ja koetetaan tehdä uusien tuttavuuksien tutustuminen mahdollisimman vaivattomaksi. Seuratkaa lämmitys ja kuinka uudella parilla synkkaa. Voi loppukiri, päästäisiinkö käyttämään sitä Vermossa taas?!
 |
| Nättii eipä. |
Pohjois-Karjalan Pai
Kauhian nättii ja talvista täällä Pohjois-Karjalassa, rekikelit. Hevosten kavioihin ikävästi kertyviä tieroja lukuun ottamatta aikaslailla täydellistä. Kun vauhtia pitää yllä, ei ole huolta tieroistakaan (vanhojen hevosmiesten viisaus). Suomenvarsa on saanut reen peräänsä ja tämä raviurheilusta eläköitynyt, sielunhoitajan virassa toimiva teletappimainen Pai, osaomistajan mielenliikkeistä, terapiantarpeesta ja tuulensuunnasta riippuen joko satulan selkäänsä tai kärrit peräänsä. Luulen, että tykätty on koko porukka. Lujaa.Pikkuisen lämminveriseni Pain voittoprosentti on tänä vuonna 50 %. Ei hassumpaa, mutta kahteen starttiin, joista jälkimmäisessä sanoi aikaisemminkin hieman oirehtinut hankoside lopullisesti poks, ja me tuumasimme, ettemme kiusaa ruunaa enää. Se olisi luultavasti taas mitä loistavimmassa kunnossa, kun rauhassa sai kuntoutella toisen hevosen seurakaverina, kärrit oli keväällä käytössä tuskin ollenkaan, satula sitäkin useammin. Ruunan mieli on korkealla ja se taitaa olla onnellinen. Tällaisena, just näin, mutta ei raveissa. Liikaa muuttujia, liikaa loukkaantumisia ja sit se pahin, liikaa rakkautta. Sillä on vielä ollut paikkansa suomenoriin kaverina, mutta jossain vaiheessa on aika sanoa haikeat jäähyväiset ja kiitokset vuosien ystävyydestä, ja tähdätä eteenpäin.
Masander
Ja Bläksän punainen tallikaveri Matti, voi Matti Masander! Maailman kauneimman punaisen ruunan päivän fiilis on ollut kiinni varmasti tähtien asennosta, vuorovetten liikkeistä, tuulensuunnasta ja zeniläisistä viisauksista. Tämän kanssa on opittu (niin kuin jo ei Bläksän, mutta se tuppaa unohtumaan. Siihen raviurheilu - kirjoitin muuten eka raviUHREILU, olisi osuva sekin - perustuu, hevosenomistajien helvetin huonoon muistiin), ettei mikään välttämättä ole kunnossa silloin, kun kaikki näyttäsi olevan kunnossa. Ihan sama, juostaanko ravit oikeinpäin vai (Pilvenmäellä) väärinpäin, Matti voi olla just niin päin kuin haluaa, laukata, jos sattuu muistamaan. Tai sitten vahingossa unohtaa laukata, ja silloin punaiset gasellinkoivet ottavat askelia siihen tahtiin, ettei kukaan tule ohi. Paitsi jos Matin ajatukset harhautuu, kuten ne usein tekevät.Hevosen ajatukset harhautuivat omistajaporukan mielestä vuoden aikana sen verran monta kertaa, että ehdittiin ajaa jo jäähyväisstarttikin. En edes muista, mistä Saarelan Jamppa keksittiin rattaille, mutta sinne joutui, omalaatuiseksi Mattia kehui, ja ajoi sen perhana Teivossa kolmanneksi maaliin. Kuka näitä mussukoita enää tappaa? Jampan kanssa Matti löysi kadonneen itseluottamuksensa ja juoksi rahaa loppuvuoden jokaisesta startistaan. Tuhkimotarinamme jatkuu.
Olenko muuten koskaan maininnut, mistä tämän rakkaan lapsen lempinimi Matti tulee? Kun tämä tuuhearipsinen, hieman epäluuloinen ruuna laski päänsä syliini Turussa pimenevässä syysillassa, se taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä. Tepoksi kutsuin. Kyllä hänen piti olla Teppo, nimestään Stella's Boy sujuvasti muotoiltuna. Vaan toisilla osaomistajilla oli ollut samanlempiniminen hevonen aiemmin ja se ei ollut kummoinen ollut, joten koetimme väistää huonon karman. Hevonen tuli Turusta, ei tullut Teppoa, tuli Matti. Ja tallin nimi samaisen duon biisistä Vanha kettu. Nimi sopi hevosen väriin, omistajien nimiin ja luonteenlaatuun oikein osuvasti. Kehnoa karmaa emme taineet välttää, mutta voittobiisi olisi valmiina, selostajat hoi.
Bläksä ja Vermon vihjeet
Bläksän omistajaporukkaan tulee vuodenvaihteessa pieniä muutoksia, mutta muutoin klubimme porskuttaa ennallaan. Jatketaan niin kauan, kun vetoa löytyy - hevosessa ja ihmisissä. :D Ja pian jo jatketaankin, vaihdetaan vuosi eka ja nähdään sit Vermossa 2.1. keskiviikkona paluun tekevissä Toto64-raveissa ja heti historiallisesti T64-avauskohteessa. Ja sitten shhh, tässä valmentajan toistaiseksi vielä missään muualla julkaistut kommentit only for you:Persoonallinen ruuna joutui jäämään edellisestä suunnitellusta Vermon startista pois kovien ratojen tuodessa pientä vaivaa. Samalla pidettiin huoltotaukoa ja starttiin tuloa venytti hieman myös pakollinen rokotustauko. Tästä johtuen hevonen on ollut hieman kevyemmällä, eikä kiriherkän ruunan ruuti ole välttämättä vielä kuivimmasta päästä Vermossa, mistä löytyi meille sopiva sarjamääritys (ryhmäajo, enint. 18 000 euroa). Lähtöpaikka (9) on paras mahdollinen ruunalle, jolla on paljon omia ajatuksia. Irrin lähdettyä meren taakse, rattaille istahtaa kokonaan uusi kuski, ja paljon riippuu siitä, kuinka Jukka (Torvinen) tulee toimeen omalaatuisen ruunan kanssa.
Ja sitten se osuus, mitä ei julkaista mihinkään lehteen. Sanna on neuvonut jo etukäteen Bläksää, että kyllä, siellä on kuski kärryillä, vaikka kevyeltä tuntuu. Jos iskee epäusko, Bläksän on syytä tarkistaa kääntämällä päätään ENNEN lähtöä, ei lähdön aikana, eikä nakkelemalla niskojaan tai juoksemalla karkuun tyhjiä kärrejä. Kevyillä viimeistelyillä kevyt kuski kevyellä kädellä kevytmielisellä hevosella - uhka vai mahdollisuus? :D
Mielestäni Jukka ajaa aina hevosia hienosti ja vähäeleisesti antaen hevoselle työrauhan. Nuorempi Torvinen voi siis sopia Bläksälle varsin mainiosti, kunhan vain yhteisymmärrys löytyy. Kesken startin jos alkaa liikaa neuvomaan tätä - Sannan nätisti muotoilemaa - persoonallista ruunaa, on herne usein hevosella nassussa ja aika helposti jopa. Mutta jos se kuuluisa yhteinen sävel löytyy, no olemmehan me ne muutamat voittoisat loppukirit nähneet. Irri oli kommentoinut marraskuista Vermon starttiamme, missä lähtölaukka vei isommat menestystoiveet, mutta hurja loppukiri toi komean nelossijan, että hevonen jos on tällä tuulella, se tulee ohi mistä vaan. Bläksä ei siinä kysele kilpakumppaneiden voittosummia, vaan se tosiaan haluaa voittaa.
Ai, että pitääkö pelata? Herran haltuun. Hevosurheilu nosti tuohon lähtöön vain yhden varman, Bläksän julisti seurattavien listalle. Vermon vihjeet eivät ole tätä kirjoittaessa vielä tulleet. Ollaanhan me joskus yllätetty ennenkin, mutta muistetaan nyt takana oleva tauko. Tässä välissä laserhoitoa saatu, hierontaa luvassa ja Bläksän mieli on varsamaisen pirteä. Eiköhän Jukka ja valmentaja vaihda vielä ajatuksia ennen starttia ja varmaan Irriäkin konsultoidaan, ja koetetaan tehdä uusien tuttavuuksien tutustuminen mahdollisimman vaivattomaksi. Seuratkaa lämmitys ja kuinka uudella parilla synkkaa. Voi loppukiri, päästäisiinkö käyttämään sitä Vermossa taas?!
 |
| Raviurheilua tai -uhreilua, mutta ihan varmasti -rakkautta. Tervetuloa uusi vuosi 2019! |
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille