Kolmannen kerran kolmas, yhdennentoista ensimmäinen
Turussa 31.3. Bläksä jatkoi poikkeuksellisen tasalaatuista kauttaan ja oli kolmannen kerran peräkkäin kolmas, oikein hyvä kolmas, ja omistajat ja taustajoukot olivat oikein, oikein tyytyväisiä. Valmentaja naureskeli, että Bläksän uusi tasalaatu on tarttunut koko talliin, siihen malliin kolmos- ja nelossijoja pukkaa. Eikä sillä varsin kovasti paljon kivampi se niin, kuin ne tasalaatuiset 7-10.
Positiivisen vireen kannustamina ilmoitettiinpa sitten Vermoon 10.4. keskiviikolle enintään 24 000 tienanneiden ryhmään. Sarja sattuvasti vielä jaettiin ja päästiin yrittämään kolmanteen lähtöön lähtöradalta kolme. Tieni vei samoihin aikoin työmatkan merkeissä Helsinkiin, enkä omistajan huonosta karmasta huolimatta pystynyt olemaan pois Vermosta. Jospa edes mitaleille.
Vermo vihjaili Bläksää kakkossuosikiksi Edward Sisun jälkeen, vaan taakse jäi Eetvartit ja isoveljet, sillä Jukka ja Bläksä viihtyivät keulasta maaliin asti, eikä 11,0 lopetuksessa kellään ollut sanomista. Voitto tuli helposti ja kerrankin asiat meillä meni niinku Strömsössä alkaen vauhdinjaosta. Eikä voittamiseen koskaan kyllästy. Kyllä se vaan aina värisyttää, olipa paikan päällä tai ei. Niin pitkissä puissa kuin tämä välillä onkin ja niin usein kuin tuntuu, että se tunnelin päässä joskus tuikahdellut valokin on sammunut, niin vain kimppaheppa tuo heppakimpalle sitten kukkarapäin iloa, kun kaikki vain osuu sopivasti kohdilleen. Onhan se pysähtynyt kellokin kaks kertaa päivässä oikeessa!
Varikkokaarteessa valmentajan kanssa jännitettiin yhdessä, emmekä ihan jokaista metriä edes uskaltaneet katsoa, mitä nyt vähän vuorotellen kumpikin kurkki. Lopussa näytti, että eteneekö ruuna ollenkaan, niin helposti se kovavauhtiseen lopetukseen irtosi. Hieman epäuskoakin ilmassa oli, kun kilometriajat kuulimme. Bläksän uran 11. voitto tuli ajalla 15,3 ja väliajoin 16,5 17,5 15,0 11,0. Kerrankin, kerrankin tämä meni Bläksän huumorin mukaan ja sillä huumorilla saadaan parhaimmillaan tällaista lopputulosta.
Jukka ehti sanoa ennen seuraavan hevosen lämmitykseen lähtöään, että hieman enemmän oli Bläksä oikealla ohjalla. Sehän on aina hieman oikeaohjainen (silloin, kun ei ole vasenohjainen eli keskiarvollisesti se on toisinaan jopa suora), vaan me sitten pohdimme, että josko Bläksä vaan tosi kovasti odotti, etät milloin Jukka kääntää sen loppukiriin. 😆 Ruunahan on aina (tai no useimmiten, sopivalla vauhdinjaolla, oikeassa kelissä ja oikeassa mielentilassa...) spurtannut tulisesti selästä. Koko matkan keulajuoksuja taitaa olla tätä ennen vain yksi tai pari ja niissähän on kaverit tulleet ohi, kun Bläksä ei ollenkaan ole hoksannut, mitä yksin siellä ensimmäisenä kuuluu tehdä. Nyt ei tarvinnut kiriin kääntää, ja jos Bläksä sitä oottelikin, piti se silti paikkansa kärjessä helposti, eikä tällä kertaa tarvinnut pysähtyä kysymään tietä. Luottokuskin virkaa parhaillaan toimittava Jukka tuntee ajokkinsa ja sen omituiset ajatukset jo tosi hyvin, ja siitä on tällä hetkellä iso etu, että samaa kieltä puhuva kartanlukija löytyy kyydistä jo valmiiksi.
Juhlimme voittoa yhdessä Sannan ja Joonaksen kanssa Vermon uudistuneessa tallikahviossa erinomaisilla jättijuustohamppareilla, jotka saivat tällä kertaa toimittaa voittokakun virkaa. Paino sanalla ERINOMAISILLA! On muuten tallikahvio kylmien nitjakelihapiirakkakausien jälkeen muuttunut sen verran edukseen, että hotelliravintoloiden sijaan murkinoin tuolla nykyisin paljon mieluummin ja tietenkin paremmassa seurassa. Paluu hotskulle sujui vatsa kylläisenä ja nauruhermot herkkänä. Voittajaolo vaati myös voittomaljan. Ei, ei tähän kyllästy.
Positiivisen vireen kannustamina ilmoitettiinpa sitten Vermoon 10.4. keskiviikolle enintään 24 000 tienanneiden ryhmään. Sarja sattuvasti vielä jaettiin ja päästiin yrittämään kolmanteen lähtöön lähtöradalta kolme. Tieni vei samoihin aikoin työmatkan merkeissä Helsinkiin, enkä omistajan huonosta karmasta huolimatta pystynyt olemaan pois Vermosta. Jospa edes mitaleille.
Vermo vihjaili Bläksää kakkossuosikiksi Edward Sisun jälkeen, vaan taakse jäi Eetvartit ja isoveljet, sillä Jukka ja Bläksä viihtyivät keulasta maaliin asti, eikä 11,0 lopetuksessa kellään ollut sanomista. Voitto tuli helposti ja kerrankin asiat meillä meni niinku Strömsössä alkaen vauhdinjaosta. Eikä voittamiseen koskaan kyllästy. Kyllä se vaan aina värisyttää, olipa paikan päällä tai ei. Niin pitkissä puissa kuin tämä välillä onkin ja niin usein kuin tuntuu, että se tunnelin päässä joskus tuikahdellut valokin on sammunut, niin vain kimppaheppa tuo heppakimpalle sitten kukkarapäin iloa, kun kaikki vain osuu sopivasti kohdilleen. Onhan se pysähtynyt kellokin kaks kertaa päivässä oikeessa!
Varikkokaarteessa valmentajan kanssa jännitettiin yhdessä, emmekä ihan jokaista metriä edes uskaltaneet katsoa, mitä nyt vähän vuorotellen kumpikin kurkki. Lopussa näytti, että eteneekö ruuna ollenkaan, niin helposti se kovavauhtiseen lopetukseen irtosi. Hieman epäuskoakin ilmassa oli, kun kilometriajat kuulimme. Bläksän uran 11. voitto tuli ajalla 15,3 ja väliajoin 16,5 17,5 15,0 11,0. Kerrankin, kerrankin tämä meni Bläksän huumorin mukaan ja sillä huumorilla saadaan parhaimmillaan tällaista lopputulosta.
 |
| Ennen |
 |
| Jälkeen |
Jukka ehti sanoa ennen seuraavan hevosen lämmitykseen lähtöään, että hieman enemmän oli Bläksä oikealla ohjalla. Sehän on aina hieman oikeaohjainen (silloin, kun ei ole vasenohjainen eli keskiarvollisesti se on toisinaan jopa suora), vaan me sitten pohdimme, että josko Bläksä vaan tosi kovasti odotti, etät milloin Jukka kääntää sen loppukiriin. 😆 Ruunahan on aina (tai no useimmiten, sopivalla vauhdinjaolla, oikeassa kelissä ja oikeassa mielentilassa...) spurtannut tulisesti selästä. Koko matkan keulajuoksuja taitaa olla tätä ennen vain yksi tai pari ja niissähän on kaverit tulleet ohi, kun Bläksä ei ollenkaan ole hoksannut, mitä yksin siellä ensimmäisenä kuuluu tehdä. Nyt ei tarvinnut kiriin kääntää, ja jos Bläksä sitä oottelikin, piti se silti paikkansa kärjessä helposti, eikä tällä kertaa tarvinnut pysähtyä kysymään tietä. Luottokuskin virkaa parhaillaan toimittava Jukka tuntee ajokkinsa ja sen omituiset ajatukset jo tosi hyvin, ja siitä on tällä hetkellä iso etu, että samaa kieltä puhuva kartanlukija löytyy kyydistä jo valmiiksi.
Juhlimme voittoa yhdessä Sannan ja Joonaksen kanssa Vermon uudistuneessa tallikahviossa erinomaisilla jättijuustohamppareilla, jotka saivat tällä kertaa toimittaa voittokakun virkaa. Paino sanalla ERINOMAISILLA! On muuten tallikahvio kylmien nitjakelihapiirakkakausien jälkeen muuttunut sen verran edukseen, että hotelliravintoloiden sijaan murkinoin tuolla nykyisin paljon mieluummin ja tietenkin paremmassa seurassa. Paluu hotskulle sujui vatsa kylläisenä ja nauruhermot herkkänä. Voittajaolo vaati myös voittomaljan. Ei, ei tähän kyllästy.
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille