Black Ice Boost - Mustan or... ruunan seikkailut
Viimeeksi taisimme jäädä niihin puheisiin, että oli aika varata Blackille tutkimusaika klinikalle. Tässä onkin vähään aikaan tapahtunut yhtä sun toista hevoskimppamme ja kimppahevosemme elämässä. Luvassa piiiitkä tarina, ottakaahan mukava asento. Pääosassa tietysti uljas musta oriimme ruunamme Black, kuvituskuvina kotikonnujen kaverit.
Forssan oman hevosklinikan kuvausvehkeiden ollessa remontissa, ehti Black valloittaa Teivon eli hepoisemme vieraili Tampereen Hevosklinikalla (toivottavasti joskus voimme valloittaa myös Teivon raviradan...). Itse asiassa Black valloitti Teivon kahdesti, vaan aloitetaanpa alusta.
"2.10.2013 12:36
Hevoselta röntgenkuvattiin:
- kaikki vuohisnivelet
- kintereet
- takajalkojen polvinivelet
kasvuhäiriöiden ja mahdollisten irtokappaleiden varalta.
Kuvatuissa kohteissa ei todettu irtokappaleita eikä muita normaalista poikkeavia löydöksiä.
Hevosen kivekset tarkastettiin: ne ovat oikein päin, saman kokoiset.
Hevosen käytös on erittäin orimaista ja se on erittäin vaikea käsitellä jos muita hevosia on näkyvissä. Suosittelen ruunausta."
Siis hei, ptruuuuuu. Puhutaanko tuossa meidän leppoisasta löllykästä ja nallekarhustamme?! Kylläpä vaan! "Eläin: BLACK ICE BOOST, Hevonen" sanotaan toimenpideselostuksessa - sen lisäksi, että siinä luetellaan erinäinen määrä rauhoittavia, mitä hevoseemme jouduttiin tökkäämään, että tällainen rutiinitutkimus saatiin suoritetuksi.
Teivon reissun tarkoitushan tosiaan oli katsoa ensin tuo kuvaushomma alta pois ennen kuin tehdään päätöstä ruunauksesta. Lääkärin hienovarainen ohjaus sitten sinetöi päätöksen lopullisesti, sillä tuo kotioloissa nallekarhumaisesti käyttäyvä pehmo-ori muuttuu vieraiden hevosten kanssa melkoiseksi kuumakalleksi. Kuvauslöydösten perusteella kuitenkin kaikki ok ja kintut kunnossa. Vaikka kasvurajat kuulemma vielä auki olivat, on hevonen hyvin kasvanut ja kehittynyt, joten se ei enää killuttimiaan tarvitse varsinkin, kun ei näyttänyt osaavan olla niitten kanssa hevosiksi. Kimppamme teki päätöksen, että Blackista tulee ruuna ja mahdollisimman pian, jotta se saa talvikaudella aloittaa valmistautumisen kolmivuotiskauteensa.
Tänään 14.10.2013 Blackistä sitten tuli ruuna. Juttelin juuri Sannan kanssa puhelimessa ja Sanna sanoi, että näinköhän Black lähtee enää hänen kanssaan mihinkään, kun joka kerta joutuu hirvittävässä pöllyssä palaamaan kotiin. :) Kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin ja olihan Tampereen Hevosklinikalla tosiaan Blackin operoinut kuulu hevoseläinlääkäri Jukka Houttu, joten varsin hyvissä ja taitavissa käsissä tänään oltiinkin!
Ruunaus tehtiin nukutuksessa, jolloin leikkaushaava suljetaan ompeleilla ja selvitään ilman antibioottikuuria ja pidempää taukoa, joten tämä toimenpide sopi meille enemmän kuin hyvin. Hevosen nukutukseen tosin liittyi ripaus komiikkaakin, sillä liekö Black tiennyt Teivon visiitin lopullisen syyn, kun ei meinannut antaa unelle periksi millään. Normaalisti hevoset kuulemma köllähtävät unille persus edellä ja eikun pitkin pituuttaan, niin kuinkas meidän Black: Oli jalat levällään sinnitellyt ihan viimeiseen asti nelivedolla, kunnes oli mätkähtänyt turpa edellä kanveesiin ja päin ovea ja siitä sitten puoliksi käytävälle, kun hoitaja oli tullut paikalle. Ja vielä oli oriilta pää noussut, että häntä ei suinkaan ole vielä lannistettu. Nauroin valmentajan kertomalle puhelimessa ihan vedet silmissä, joten mitähän näky on ollut ihan livenä sitä katsellessa...
Vaan niin vaan se Blackin olokin keventyi ja Forssassa asustelee tällä hetkellä edelleen yhtä komea ja hieno mustanpuhuva lämpöisemme, vaikkakin sitten ruunana. Odotellaan kovasti, miten se alkaa meno maittaa, kun toivottavasti hevosen enin ADHD-taipumus lähti noiden vehkeiden mukana. Sitä ennen kuitenkin on luvassa rauhallinen viikko karsinalevossa ja pieni kävelylenkki riimussa aamuin illoin. Pieneen tarhaan Black pääsee viikon kuluttua ja silloin luvassa onkin kokonaan uudet kuviot.
Lähiaikoina Blackin seikkailut tulevat jatkumaan Forssan sijasta Ypäjällä: Ravivalmentaja Sanna Kiiski pakkaa kimpsunsa, kampsunsa, hevosensa ja tallinsa työntekijöineen ja muuttaa Ypäjälle vielä tässä loka-marraskuun vaihteessa. Niinpä Ypäjälle matkaa myös ruunamme Black, joka näin ollen uuden elämäntyylinsä myötä pääsee tutustumaan uusiin kuvioihin toivottavasti rauhallisemmissa merkeissä. Oma tarha Forssassa on Sannan mukaan ollut Blackille melkoinen riekkumispaikka, joten hyvä, että ruuna pääsee tarhailemaan sitten uudessa paikassa ja tutustumaan paikkoihin kaikessa rauhassa sen sijaan, että riekkuu ompeleet sinkeinä.
Ypäjällä odottaa 35:n hevosen talli rauhallisella maaseudulla vajaan 10 kilometrin päässä Ypäjän keskustasta. Tallia asuttaa Sannan valmennettavien lisäksi vuokralaisen hevoset. Tilalla on oma kivituhkapintainen harjoitusrata ja monenlaiset maastot monipuoliseen treenaukseen. Tämän lisäksi tietysti myös Hevosopiston upeat puitteet raviratoineen ja hiittisuorineen on käytettävissä ihan pienen matkan päässä, joten vaikka maisema vaihtuu, niin kylläpä näilläkin eväillä Blackin kelpaa! Kunhan tuolla suunnalla ovat asettuneet taloksi, ihmisiksi ja hevosiksi, niin onhan sitä mentävä meidän murusta kattomaan ja ajelemaan ruunalla nättiä lenkkiä nätissä paikassa...
Sitä ennen treenikausi piti korkata täällä kotimaisemissa, sillä olipa meikätytöllä tuuria, että Vastuuvalmentajalla oli vielä tallitytön paikka auki. Viime keväänä vielä hulttiopojan ja velmuilijan roolissa nähty Liitävä käyttäytyi tänään esimerkillisesti, kun ori valjastettiin ensimmäistä kertaa valjaisin sitten toukokuun. Eikä ollut moittimista lenkilläkään. Kovasti iloisella mielellä Liitävä oli ja olisi halunnut tarjota vähän vauhtiakin ajoittain, mutta malttoi kävellä kuuliaisesti ja kuunteli ohjien pitelijää. Viime keväänä kuitenkin tuo samainen ori oli ollut toisinaan sitä höyryveturimallia, jolla oli pysähdykset välillä pidemmän jarrutusmatkan takana. Blackin mustaan takamukseen tottuneelle oli kyllä kieltämättä outoa katsella rautiasta valtavaa takapuolta ja herkkyyskin oli hieman eri säädöillä, mutta säädettävissä kuitenkin. Samalla, kun Black valmistautuu maailmalla tulevaan kolmivuotiskauteensa, Liitävä herkistelee kohti omaansa ja, jos hyvin käy, ovat molemmat pojat ole ensi kaudella koelähtökunnossa.
Seikkailut siis jatkuvat, niin täällä Pohjois-Karjalassa kuin etelämmässäkin. Jotenkin tämän reilun vuoden aikana tähänkin blogiin on hiipinyt yli 10 000 sivujen katselua ja monen monta lukijaa, joten kiitoksia kaikille, ketkä olette seikkailuissamme olleet mukana!
 |
| Tukkajumala Liitävä kesätunnelmissa (takana oleva kenokaula on Kenokaula Varamies Pai) |
Forssan oman hevosklinikan kuvausvehkeiden ollessa remontissa, ehti Black valloittaa Teivon eli hepoisemme vieraili Tampereen Hevosklinikalla (toivottavasti joskus voimme valloittaa myös Teivon raviradan...). Itse asiassa Black valloitti Teivon kahdesti, vaan aloitetaanpa alusta.
Teivon valloitus, osa 1
"2.10.2013 12:36
Hevoselta röntgenkuvattiin:
- kaikki vuohisnivelet
- kintereet
- takajalkojen polvinivelet
kasvuhäiriöiden ja mahdollisten irtokappaleiden varalta.
Kuvatuissa kohteissa ei todettu irtokappaleita eikä muita normaalista poikkeavia löydöksiä.
Hevosen kivekset tarkastettiin: ne ovat oikein päin, saman kokoiset.
Hevosen käytös on erittäin orimaista ja se on erittäin vaikea käsitellä jos muita hevosia on näkyvissä. Suosittelen ruunausta."
Siis hei, ptruuuuuu. Puhutaanko tuossa meidän leppoisasta löllykästä ja nallekarhustamme?! Kylläpä vaan! "Eläin: BLACK ICE BOOST, Hevonen" sanotaan toimenpideselostuksessa - sen lisäksi, että siinä luetellaan erinäinen määrä rauhoittavia, mitä hevoseemme jouduttiin tökkäämään, että tällainen rutiinitutkimus saatiin suoritetuksi.
Teivon reissun tarkoitushan tosiaan oli katsoa ensin tuo kuvaushomma alta pois ennen kuin tehdään päätöstä ruunauksesta. Lääkärin hienovarainen ohjaus sitten sinetöi päätöksen lopullisesti, sillä tuo kotioloissa nallekarhumaisesti käyttäyvä pehmo-ori muuttuu vieraiden hevosten kanssa melkoiseksi kuumakalleksi. Kuvauslöydösten perusteella kuitenkin kaikki ok ja kintut kunnossa. Vaikka kasvurajat kuulemma vielä auki olivat, on hevonen hyvin kasvanut ja kehittynyt, joten se ei enää killuttimiaan tarvitse varsinkin, kun ei näyttänyt osaavan olla niitten kanssa hevosiksi. Kimppamme teki päätöksen, että Blackista tulee ruuna ja mahdollisimman pian, jotta se saa talvikaudella aloittaa valmistautumisen kolmivuotiskauteensa.
 |
| Ruuna reipas, tässä vielä oriina |
Teivon valloitus, osa 2
Tänään 14.10.2013 Blackistä sitten tuli ruuna. Juttelin juuri Sannan kanssa puhelimessa ja Sanna sanoi, että näinköhän Black lähtee enää hänen kanssaan mihinkään, kun joka kerta joutuu hirvittävässä pöllyssä palaamaan kotiin. :) Kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin ja olihan Tampereen Hevosklinikalla tosiaan Blackin operoinut kuulu hevoseläinlääkäri Jukka Houttu, joten varsin hyvissä ja taitavissa käsissä tänään oltiinkin!
Ruunaus tehtiin nukutuksessa, jolloin leikkaushaava suljetaan ompeleilla ja selvitään ilman antibioottikuuria ja pidempää taukoa, joten tämä toimenpide sopi meille enemmän kuin hyvin. Hevosen nukutukseen tosin liittyi ripaus komiikkaakin, sillä liekö Black tiennyt Teivon visiitin lopullisen syyn, kun ei meinannut antaa unelle periksi millään. Normaalisti hevoset kuulemma köllähtävät unille persus edellä ja eikun pitkin pituuttaan, niin kuinkas meidän Black: Oli jalat levällään sinnitellyt ihan viimeiseen asti nelivedolla, kunnes oli mätkähtänyt turpa edellä kanveesiin ja päin ovea ja siitä sitten puoliksi käytävälle, kun hoitaja oli tullut paikalle. Ja vielä oli oriilta pää noussut, että häntä ei suinkaan ole vielä lannistettu. Nauroin valmentajan kertomalle puhelimessa ihan vedet silmissä, joten mitähän näky on ollut ihan livenä sitä katsellessa...
Vaan niin vaan se Blackin olokin keventyi ja Forssassa asustelee tällä hetkellä edelleen yhtä komea ja hieno mustanpuhuva lämpöisemme, vaikkakin sitten ruunana. Odotellaan kovasti, miten se alkaa meno maittaa, kun toivottavasti hevosen enin ADHD-taipumus lähti noiden vehkeiden mukana. Sitä ennen kuitenkin on luvassa rauhallinen viikko karsinalevossa ja pieni kävelylenkki riimussa aamuin illoin. Pieneen tarhaan Black pääsee viikon kuluttua ja silloin luvassa onkin kokonaan uudet kuviot.
 |
| Paluu laitumelta kotitarhaan. Säkäkorkeus tarkistusmitattu: Liitävä 163, Varamies 150, kasvaneet kumpainenkin |
Black valloittaa, osa 3
Lähiaikoina Blackin seikkailut tulevat jatkumaan Forssan sijasta Ypäjällä: Ravivalmentaja Sanna Kiiski pakkaa kimpsunsa, kampsunsa, hevosensa ja tallinsa työntekijöineen ja muuttaa Ypäjälle vielä tässä loka-marraskuun vaihteessa. Niinpä Ypäjälle matkaa myös ruunamme Black, joka näin ollen uuden elämäntyylinsä myötä pääsee tutustumaan uusiin kuvioihin toivottavasti rauhallisemmissa merkeissä. Oma tarha Forssassa on Sannan mukaan ollut Blackille melkoinen riekkumispaikka, joten hyvä, että ruuna pääsee tarhailemaan sitten uudessa paikassa ja tutustumaan paikkoihin kaikessa rauhassa sen sijaan, että riekkuu ompeleet sinkeinä.
Ypäjällä odottaa 35:n hevosen talli rauhallisella maaseudulla vajaan 10 kilometrin päässä Ypäjän keskustasta. Tallia asuttaa Sannan valmennettavien lisäksi vuokralaisen hevoset. Tilalla on oma kivituhkapintainen harjoitusrata ja monenlaiset maastot monipuoliseen treenaukseen. Tämän lisäksi tietysti myös Hevosopiston upeat puitteet raviratoineen ja hiittisuorineen on käytettävissä ihan pienen matkan päässä, joten vaikka maisema vaihtuu, niin kylläpä näilläkin eväillä Blackin kelpaa! Kunhan tuolla suunnalla ovat asettuneet taloksi, ihmisiksi ja hevosiksi, niin onhan sitä mentävä meidän murusta kattomaan ja ajelemaan ruunalla nättiä lenkkiä nätissä paikassa...
Sitä ennen treenikausi piti korkata täällä kotimaisemissa, sillä olipa meikätytöllä tuuria, että Vastuuvalmentajalla oli vielä tallitytön paikka auki. Viime keväänä vielä hulttiopojan ja velmuilijan roolissa nähty Liitävä käyttäytyi tänään esimerkillisesti, kun ori valjastettiin ensimmäistä kertaa valjaisin sitten toukokuun. Eikä ollut moittimista lenkilläkään. Kovasti iloisella mielellä Liitävä oli ja olisi halunnut tarjota vähän vauhtiakin ajoittain, mutta malttoi kävellä kuuliaisesti ja kuunteli ohjien pitelijää. Viime keväänä kuitenkin tuo samainen ori oli ollut toisinaan sitä höyryveturimallia, jolla oli pysähdykset välillä pidemmän jarrutusmatkan takana. Blackin mustaan takamukseen tottuneelle oli kyllä kieltämättä outoa katsella rautiasta valtavaa takapuolta ja herkkyyskin oli hieman eri säädöillä, mutta säädettävissä kuitenkin. Samalla, kun Black valmistautuu maailmalla tulevaan kolmivuotiskauteensa, Liitävä herkistelee kohti omaansa ja, jos hyvin käy, ovat molemmat pojat ole ensi kaudella koelähtökunnossa.
 |
| Liitävä loppuverryttelee (odottaa malttamattoman melassivettä) |
Seikkailut siis jatkuvat, niin täällä Pohjois-Karjalassa kuin etelämmässäkin. Jotenkin tämän reilun vuoden aikana tähänkin blogiin on hiipinyt yli 10 000 sivujen katselua ja monen monta lukijaa, joten kiitoksia kaikille, ketkä olette seikkailuissamme olleet mukana!
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille