Vain vanha riimu on nyt tallissain...


Otsikossa hieman Rautavaaraa mukaillen, vaan ei ihan nyt niin suurella draamalla. Polle on poissa, mutta vaan näistä maisemista ja asustelee onnellisena ja komeana ruunana tuolla etelämmässä.

Polle on poissa, mutta vanha riimu löytyi tallista. :) Vastuuvalmentajan tallin varustekätköistä löytyi tomuinen riimu, mikä perusteellisen pesukäsittelyn jälkeen paljastui Blackin punaiseksi palkintoriimuksi. Siitähän on nimittäin kuta kuinkin vuosi ja rapiat päälle, kun Black komeili Joensuun varsanäyttelyssä parhaimmaksi 1-vuotiaaksi lämminveriseksi ja siitä hepoisemme pokkasi palkinnoksi II-palkinnon ja riimun. Maailmalle palkinto-ori lähti uusien päävehkeiden kanssa, joten ties vaikka tämä riimu sopii lainaan kovasti kasvaneelle Paille.

Tällä suunnalla syksy on muuttunut talvisempaan suuntaan, kun ensilumi satoi maahan. Syksy tuokin lähiviikoille kiirettä tälle omistajanretaleelle. Ei siinä vielä riittämiin, että viikon syyslomalta joutuu palailemaan työelämään, vaan siviilissä muutto uuteen ihanaan kotiin lähestyy (jee, vihdoinkin!). Lisäksi kotimaisemissa varsojen treenikausi varmastikin päästään aloittelemaan todenteolla. Blackin valmentajalle pitää myös soitella ihan lähiaikoina ja kysellä, kuinkas varsamme siellä kaukana on uudenlaiseen elämäänsä ruunana sopeutunut. Ja me Blackin omistajat kokoonnumme marraskuun puolella jälleen ja katselemme kimpan asiat taas kerralla kuntoon vuodeksi eteenpäin. Tällaista mukavaa täällä - melkoista haipakkaa, mutta toivottavasti varsojen kärryillekin ehditään vielä kaiken kiireen keskellä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille

Luetuimmat

Ois voinu käydä huonomminkin...

Kuva
Näyttää siltä, että tässä raviurheilussa sitä saa koko ajan odottaa ja jännittää jotain: Onko se loimi tänään(kin) revitty kappaleiksi? Miten startti menee, kun lähtöpaikka on se ja se tai ensi kertaa riisutaan kenkiä? (Toivottavasti vielä joku päivä.) Viime aikoina on jännitetty jalan turvotuksen määrää seuraavana päivänä tai niin kuin tänään - eläinlääkärin lausuntoa ja valmentajan puhelinsoittoa. No, eläinlääkäri kävi ja valmentaja soitti. Tänään Blackin jalka siis ultrattiin ja eläinlääkärin kommentti oli ollut kuta kuinkin, että "Huh-huh! Vähällä olette selvinneet. Olisi voinut käydä hullustikin." Sovitaan, että tässä vaiheessa tuo on lohduttava kommentti ja sitähän se on. Diagnoosi (ja luonnollisesti myös se lasku) kolahtaa vielä postilaatikkoon, mutta tässä se lyhyesti:  Pinnallisen koukistajajänteen tapaturmainen vamma. Vamman laajuus on 15 %. Vammajalka ja patti Kuva: Valmentaja Jo viime viikolla, kun tätä ja kaikkea tätä pahempaa mielessä pyöritteli, tul...
Lue lisää

Tikusta asiaa - hematologiaa

Kuva
Liitävää voisi vielä vähän hypettää, sillä niin liitäväiset on yhä fiilikset eilisen opetuslähdön jäljiltä. Otetaan tähän kohtaa kuitenkin pari sanaa blogin varsinaisesta sankarista, Bläksästä. Hienosti menneen harjoistusravien jälkeen olivat fiilikset tuolloinkin korkealla. Pari hiittiä alle ja eikun nimi listaan ja Moilanen rattaille. Tai joku. Vaan sitten tuli poikaseen syysflunssa siihen malliin, että treeneihin tuli luova tauko. Verta otettiin hevosesta kahteen otteeseen ja teinkin laboratoriotutkimustulosten kanssa vähän kotiläksyjä. Muun muassa kuopiolaisen Movet-eläinlaboratorion sivuilta löytyy hevosen verenkuvan viitearvot. Selvisi muuten sekin, että se B siinä edessä tarkoittaa veri (blood), mikä osoittaa tutkimuksen lähteen: B-leuk, B-eryt... Kaikkee sitä oppii ku vanhaks elää. Itsehän en vieläkään tiedä, mikä on ihmisellä hyvä verenpaine, mutta hevosen hematologia on kohta hallussa. :) Blackin ensimmäinen veriarvojen tutkimustulos kertoi, että leukosyytit, valkosolut,...
Lue lisää

Uskonpuutetta ja toivonkipinöitä

Kuva
Juu, hengissä ollaan. Niin myös sankarimme Black. Tunnelmat ovat tässä kesän mittaan olleet vähintäänkin kaksijakoiset, eikä blogin kirjoittamiseen ole välillä oikein löytynyt aihetta tai toisaalta motivaatiotakaan. Seuraajillemme olemme kuitenkin pienen tilannekatsauksen velkaa, joten olkoon tässä sellainen. Tekstissä mukana myös omaa pohdiskelua ja omia mielipiteitä, mitkä eivät välttämättä sellainaan edusta kimpan mielipiteitä. Blogistin etuoikeudella. :D Blackin vakavasta, oikean etujalan koukistajajänteen repeämästä tuli heinäkuun alussa kaksi kuukautta täyteen. Se oli myös aika, jonka halusimme hevoselle ja paranemiselle antaa ja, että näkisimme, miltä tilanne näyttää pienen kuntoutuksen jälkeen. Rehellisyyden nimissä omat odotukseni eivät olleet tuolloin kovinkaan korkealla. Toivonkipinää piti omalla kohdalla yllä ainoastaan se, että eläinlääkäri saattaisi sanoa, ettei vamma ollutkaan niin laaja. No, ei se sitä sanonut. Vamma oli edelleen yhtä vakava, mutta ultraäänitutkimukse...
Lue lisää