Missä menevät 4-vuotiaat?
Kimppalaisille tuossa tammikuun puolella laitoinkin jo Blackin valmentajan terveisiä ja laitellaanpa oman inspiraation puutteessa lainattua tekstiä tännekin puolelle. Näin siis Sanna kirjoitteli 21.1.2015:
"Ruunan kunto pitää, 6 km lämmitystä, palautus ja 2 km vauhtiajoa + loppuajot ja tyyppi ei ole moksiskaan :-) edistystä on tapahtunut koko ajan. Vielä kasvava hmm takakorkea Black jonka vauhdit ovat vielä häviksissä sai kimpalle hyviä uutisia aikaseksi :-) Eka tuhat taittui aikaan 1.28, sekä toinen 1.25 ja helposti, patistamatta. Tyylillä, joka sai jopa tallipojan kehaisemaan ajokkiaan! Tosissaan herra ei vieläkään polkenut, maaliin tuli kolmatta rataa, kun sisäradan mainokset hirvittivät.
Siis hyvä hiittireissu ja siinä kimpalle terveisiä.
Jatkossa on luvassa muutama ratahiitti, jonka jälkeen odotettu koelähtö! Se on tarkoitus ajaa vielä hokkiaikaan."
Siellä se meidän kaivinkone-norsu-hevonen porskuttaa menemään. Jos tuosta jotain voi päätellä, niin hyvillä mielin siellä hevosta rakennellaan ja Black vastaa treeniin hyvin. Koelähdön perään on tarkoitus alkaa kilpailemaankin, niin laitetaan pelit ja vehkeet siihen malliin valmiiksi.
Ypäjän suunnallahan on tämä vuosi käynnistynyt muutenkin hyvin. Siinä, missä naapurikarsinoiden Tompan hepatkin heränneet talviunestaan, on Sannan pollet "Paras Ikinä", "Unelmii ja Toivoo", "Ukkonen" ja "Kuurupiilo" pitäneet tallin mainetta (ja valmentajan voittoprosenttia) yllä ihan mukavasti. Tuohon joukkoon "Musta Jää" toivottavasti piakkoin liittyy.
Kotimaisemien unelmat ja toivot on parin hepan varassa. Eihän se Juuan mies enää Liitävää pois antanu, ku haluaa vain hyvillä ajaa. Liitävä siis edelleen siellä partioleirillä ja kaverinaan Kalle ja ihana tyttö Valo. Vastuuvalmentajan tallissa maaseutuelämää viettää ja reen edessä treenaa tuttu punarautias ja mie tyttö se istahdan Varamiehen rattaille aina, kun kerkiän.
Varamies-Pai, nyt jo 4-vuotias herrasmies hänkin, sai loppuvuodesta hoitoa purukalustolle rokotusten yhteydessä ja vaikka hampaita vielä vaihtaa, ni ohjat on nyt paremmin kuolaimissa kiinni. Kaverille on alkanut tulla kovan kunnon myötä lisää itseluottamusta ja välillä vähän turhankin paljon. Me ihmiseläimet kun ei jaksettais välittää siitä, että tarhassa tervehditään kahdella jalalla seisomalla. Se ryökäle tosin ymmärtää moisen hölmöyden päätteeksi itekin näyttää häkeltyneeltä ja tietää, että ku tuon hassun eukon syliin laittaa pään, ni se saattaa unohtaa pienet koiruudet (=oriudet?).
Nyt, kun meillä on tänä vuonna ihan oikea talvi, ni tuolla on ollut hyvää baanaa, missä päästellä pidempikestostakin ja toisaalta vaikka hankeakin vähän kahlata. Ja hevonenhan toki tuntuu hyvältä. Vastuuvalmentaja aina sanoo, että vauhdit vaan tuntuu niin kovilta, kun puut on lähellä. Kävipä asiaa ihan TimerGPS:n kans todistamassa eräs kuski, eikä moittinut hänkään. Suorilla ajetun hiitin lopputuloksena oli positiivinen yllättyminen, pidemmät hokit taakse ja runtua lissää.
Tätä suunnitelmaa kohti päätimmekin edetä, kunnes viime viikonloppuna olin saada jonkinlaisen halvauksen Pain tullessa kolmella jalalla vastaan tarhasta. Kisatessaan oli muutamaa päivää aikaisemmin pistellyt tietty itseään hokilla oikeaan takaseen, mutta reikä oli kohtuu siisti, enkä siitä sen enempää pillastunut. Paksusta ja kuumasta takasesta pari päivää myöhemmin sitten senkin edestä. Elämäni eka imppari? Ollaan kenties päästy vähällä tähän asti tai ehkä vaan vähillä hevosilla. Onneksi ihanaa valkeaa ja kylmää oli ympärillä silmän kantamattomiin ja eiku puhdistusta, lumikäärettä ja "karhunpoika sairastaa" -laulua.
Edellä mainitun toistaminen pari päivää tuntui auttavan. Uskonasia tai ei - niin tuntui auttavan myös ekaksi yöksi laittamani lampaan raakavillakääre. Lampaanvillassa on jotain sellaista jännää, millä vanha kansa on parantanut lähes kaiken hankaumista kuppaan ja tässä uskossa villaa ja pinteliä tarjosin pölkkyjalkaan. Seuraavana päivänä jalka oli sula ja viileä. Kiitos kaikille Suomen lampaille! Kylmäilin vielä ja sitten kahdella jalalla kävelevä ori jouti tarhaan, koska se ei todellakaan enää vaikuttanut kovin kipeältä. Pari huilitarhapäivää se sai ja mie oon ollu tyyni ja rauhallinen, kun Vastuuvalmentaja on raportoitunut hevosen olevan villi ja virtava. Käyn huomenna aamulla testaamassa itse - ja karistamassa alakulon.
Loppuun vielä kuva maailman viisaimmasta ja rakkaimmasta Mummosta, joka tunsi ihmiset ja hevoset ja sadat tarinat ja laulut, joka opetti miut lypsämään lehmät ja ruokkimaan possut, fanitti Akapeetusta ja omasi elämänasenteen, jolla selviydyttiin läpi sen kuuluisan harmaan kiven. Mummo lähti luotamme hiljattain, mutta tarinat ja laulut jäivät ja ne miuta seuraa, kun Pain kanssa kiidetään pitkin metsätietä. Kiitos! <3
"Ruunan kunto pitää, 6 km lämmitystä, palautus ja 2 km vauhtiajoa + loppuajot ja tyyppi ei ole moksiskaan :-) edistystä on tapahtunut koko ajan. Vielä kasvava hmm takakorkea Black jonka vauhdit ovat vielä häviksissä sai kimpalle hyviä uutisia aikaseksi :-) Eka tuhat taittui aikaan 1.28, sekä toinen 1.25 ja helposti, patistamatta. Tyylillä, joka sai jopa tallipojan kehaisemaan ajokkiaan! Tosissaan herra ei vieläkään polkenut, maaliin tuli kolmatta rataa, kun sisäradan mainokset hirvittivät.
Siis hyvä hiittireissu ja siinä kimpalle terveisiä.
Jatkossa on luvassa muutama ratahiitti, jonka jälkeen odotettu koelähtö! Se on tarkoitus ajaa vielä hokkiaikaan."
Siellä se meidän kaivinkone-norsu-hevonen porskuttaa menemään. Jos tuosta jotain voi päätellä, niin hyvillä mielin siellä hevosta rakennellaan ja Black vastaa treeniin hyvin. Koelähdön perään on tarkoitus alkaa kilpailemaankin, niin laitetaan pelit ja vehkeet siihen malliin valmiiksi.
Ypäjän suunnallahan on tämä vuosi käynnistynyt muutenkin hyvin. Siinä, missä naapurikarsinoiden Tompan hepatkin heränneet talviunestaan, on Sannan pollet "Paras Ikinä", "Unelmii ja Toivoo", "Ukkonen" ja "Kuurupiilo" pitäneet tallin mainetta (ja valmentajan voittoprosenttia) yllä ihan mukavasti. Tuohon joukkoon "Musta Jää" toivottavasti piakkoin liittyy.
Kotimaisemien unelmat ja toivot on parin hepan varassa. Eihän se Juuan mies enää Liitävää pois antanu, ku haluaa vain hyvillä ajaa. Liitävä siis edelleen siellä partioleirillä ja kaverinaan Kalle ja ihana tyttö Valo. Vastuuvalmentajan tallissa maaseutuelämää viettää ja reen edessä treenaa tuttu punarautias ja mie tyttö se istahdan Varamiehen rattaille aina, kun kerkiän.
Varamies-Pai, nyt jo 4-vuotias herrasmies hänkin, sai loppuvuodesta hoitoa purukalustolle rokotusten yhteydessä ja vaikka hampaita vielä vaihtaa, ni ohjat on nyt paremmin kuolaimissa kiinni. Kaverille on alkanut tulla kovan kunnon myötä lisää itseluottamusta ja välillä vähän turhankin paljon. Me ihmiseläimet kun ei jaksettais välittää siitä, että tarhassa tervehditään kahdella jalalla seisomalla. Se ryökäle tosin ymmärtää moisen hölmöyden päätteeksi itekin näyttää häkeltyneeltä ja tietää, että ku tuon hassun eukon syliin laittaa pään, ni se saattaa unohtaa pienet koiruudet (=oriudet?).
Nyt, kun meillä on tänä vuonna ihan oikea talvi, ni tuolla on ollut hyvää baanaa, missä päästellä pidempikestostakin ja toisaalta vaikka hankeakin vähän kahlata. Ja hevonenhan toki tuntuu hyvältä. Vastuuvalmentaja aina sanoo, että vauhdit vaan tuntuu niin kovilta, kun puut on lähellä. Kävipä asiaa ihan TimerGPS:n kans todistamassa eräs kuski, eikä moittinut hänkään. Suorilla ajetun hiitin lopputuloksena oli positiivinen yllättyminen, pidemmät hokit taakse ja runtua lissää.
Tätä suunnitelmaa kohti päätimmekin edetä, kunnes viime viikonloppuna olin saada jonkinlaisen halvauksen Pain tullessa kolmella jalalla vastaan tarhasta. Kisatessaan oli muutamaa päivää aikaisemmin pistellyt tietty itseään hokilla oikeaan takaseen, mutta reikä oli kohtuu siisti, enkä siitä sen enempää pillastunut. Paksusta ja kuumasta takasesta pari päivää myöhemmin sitten senkin edestä. Elämäni eka imppari? Ollaan kenties päästy vähällä tähän asti tai ehkä vaan vähillä hevosilla. Onneksi ihanaa valkeaa ja kylmää oli ympärillä silmän kantamattomiin ja eiku puhdistusta, lumikäärettä ja "karhunpoika sairastaa" -laulua.
Edellä mainitun toistaminen pari päivää tuntui auttavan. Uskonasia tai ei - niin tuntui auttavan myös ekaksi yöksi laittamani lampaan raakavillakääre. Lampaanvillassa on jotain sellaista jännää, millä vanha kansa on parantanut lähes kaiken hankaumista kuppaan ja tässä uskossa villaa ja pinteliä tarjosin pölkkyjalkaan. Seuraavana päivänä jalka oli sula ja viileä. Kiitos kaikille Suomen lampaille! Kylmäilin vielä ja sitten kahdella jalalla kävelevä ori jouti tarhaan, koska se ei todellakaan enää vaikuttanut kovin kipeältä. Pari huilitarhapäivää se sai ja mie oon ollu tyyni ja rauhallinen, kun Vastuuvalmentaja on raportoitunut hevosen olevan villi ja virtava. Käyn huomenna aamulla testaamassa itse - ja karistamassa alakulon.
Loppuun vielä kuva maailman viisaimmasta ja rakkaimmasta Mummosta, joka tunsi ihmiset ja hevoset ja sadat tarinat ja laulut, joka opetti miut lypsämään lehmät ja ruokkimaan possut, fanitti Akapeetusta ja omasi elämänasenteen, jolla selviydyttiin läpi sen kuuluisan harmaan kiven. Mummo lähti luotamme hiljattain, mutta tarinat ja laulut jäivät ja ne miuta seuraa, kun Pain kanssa kiidetään pitkin metsätietä. Kiitos! <3
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille