Kelepo kolmas
Kuten Vermon juoksuselostuksissa kerrottiin Bläksän Magic Mondayn suorituksesta 11.3. maanantailta. Tai oikeastaan siellä sanottiin "kelpo kolmas", mut niin se vaan pohjoiskarjalaiseen malliin taipuu kivemmin näin. Kelepo kolmas on silloin, kun menee täyden matkan 14,6a kympin avauksen jälkeen ja vielä 11,5 loppua (jep, se Bläksä, joka joskus viimeisessä kaarteessa tuumaa, että ei nyt välttämättä jaksa enempää, morjens). Oikein kelvollinen suoritus se on silloin, kun Antti Teivainen kehuu hienoksi hevoseksi ekaa kertaa ruunan rattailla. Kelepo nelejäs Bläksä oli tätä ennen Teivon maililla 26.2., jossa kommenteissaan hieman maltillisempi, mutta kuitenkin myönteinen Jarmo Saarela kuskasi hevosen neljänneksi. Lähtöpaikka siellä hieman ulkoa ja maili talvikeliin 13,4 vain sadasosan ennätyksestään jääneenä - siis puhutaanko samasta hevosesta? Ja hei mitä - Oikein Hieno Hevonen? Piti ihan tarkistaa, millaisilla paateilla A. Teivainen on viime aikoina päässyt päästää.
Pureskellaas ensin Teivo. Olemme puhuneet tässä blogissakin läpi vuosien huumorista. Sitä riittää, se on ratkiriemukasta, välillä todella mustaa ja ennen kaikkea sitä on myös hevosella. Ja välillä se on koetuksella. Valmentajan haastatteluista saisi pari aika mainiota meemiä... nii muutes!
No, joka tapauksessa, tätä huumoria lähdettiin testaamaan siis helmikuun lopulla Teivoon. Varuilta se mailin matka, jos Bläksä osaisi laskea metrejä. Jukan oli tarkoitus ajaa, mutta tuli pientä päällekkäisyyttä ja kuskiksi valikoitui huumorihevosten erikoismies Saarela. Seiskaradalta kolmanneksi ulkoa vauhdikkaalla lyhyellä matkalla Bläksä tuli kuin tulikin lopunkin hyvin ja tasaisessa rintamassa se oli niukasti neljäs. Olimme mykistyneitä. Kaikki mahdolliset variaatiot olivat mahdollisia, mutta niin The Bläksä Code jatkui: 1. - 10. - 4.
Koodi sai jatkoa tämän viikon maanantaina Vermossa. Olin jotenkin ajatellut, että hevonen on ilmoitettu keskiviikoksi Vermoon, kun pääradan Magic Monday ei ollut sisäistynyt ajatuksiini. Ei edes silloin, kun tiesin itse olevani samaisena päivänä Vermossa raviratojen koulutuspäivässä. Oivallus syntyi tossa männä viikonloppuna, että hei Black Ice Bunnyseni, kohtaamme jälleen.
Tärskyt sovittu ja siellä se Bunny sit käveli vastaan Vermon varikolla. Suurena, hienona ja vain aavistuksen notkona. Ehdimme tovin jutella (ja nauraa) ennen kuin miun oli lähdettävä kotimatkalle ja loput ravit, Bläksän lähtö mukaan lukien, oli seurattava mobiilista mobiilisti. Kuskivalinnassa oli taas hieman päällekkäisyyksiä, mutta nyt ilmoitellaan ja huumorihevonen sai seuraavaksi kyytiinsä Teivaisen. Antti oli kovasti kysellyt, että saako se keulat. Vastaus tähän, että hyvänä päivänä se saa ihan mitä vaan, huonona - no, te tiedätte. Tappi Hoikka nosti Bläksän yllättäjän rooliin - ja jo tuota ennen oli pakko twiitata vihjeet varoitukseksi - tai muistutukseksi (ensimmäinen kuva). Hyvänä päivänä Bläksä on mitä vaan! Ja sit toisaalta, vaikka saa keulat, ni ei sit välttämättä aina lopussa jaksa. Niiko näin:
Lämmityksestä kuski oli tuumannut, että tooooosi hieno hevonen ajaa. Parempi, ettei Bläksän mielipidettä uudesta kuskista kysytty tai ainakaan julkaista. Parivaljakolla kuitenkin synkkasi ja olihan Antti valmistautunu päivittämällä myös ajopuvun värit, kun pääsee tällaisella päästää. Keuloja ei ehkä niin olisi haluttu, mutta tais hevonen ja kuski yhdessä päättää toisin. Avaus kymppiä, huhheijaa, keulaan. Vähän tässä kohden hirvitti lähtöä katsoa, mutta hyvinhän se sitten meni. Kaveri saatiin eteen ensimmäisen puolikkaan paikkeilla ja matkavauhti pysyi kaiken aikaa reippaana. Viimeisen 500 metrin aikaan peikot alkoi huudella takaraivossani. Siinä kohden, kun keula väsyi ja Antti käänsi Bläksän kiriin ja johtoon, peikot kiljuivat täyttä kurkkua. Reippaan matkavauhdin jälkeen Bläksä oli oikein urhea, urhea ja kelepo kolmas, pikkuisen Tanpopon tullessa ihan ylivauhteja voittoon ja yksi kilpakaveri vielä edelle. Täysi matka 14,6a väliajoin 10,0/Lovely Secret 14,0 15,0 11,5/Black Ice Boost. Kaksi kovavauhtista ja todella kovaa suoritusta tältä hevoselta peräkkäin. Melekonen Bunny.
Hieman pitää taktiikoita nyt hioa, kun nousijadivisioona joudutaan nyt hyvästelemään. Mielelläänhän niitä olis tämä vuos ajettu... Katsotaan nyt sitten seuraavaksi, kutsuuko Kouvola vai Pori vai mitä keksitään. Kelpo touhua.
 |
| Tweet tweet :) (Katy Perryssä on voittobiisin makua) |
Pureskellaas ensin Teivo. Olemme puhuneet tässä blogissakin läpi vuosien huumorista. Sitä riittää, se on ratkiriemukasta, välillä todella mustaa ja ennen kaikkea sitä on myös hevosella. Ja välillä se on koetuksella. Valmentajan haastatteluista saisi pari aika mainiota meemiä... nii muutes!
 |
| Tirsk. |
No, joka tapauksessa, tätä huumoria lähdettiin testaamaan siis helmikuun lopulla Teivoon. Varuilta se mailin matka, jos Bläksä osaisi laskea metrejä. Jukan oli tarkoitus ajaa, mutta tuli pientä päällekkäisyyttä ja kuskiksi valikoitui huumorihevosten erikoismies Saarela. Seiskaradalta kolmanneksi ulkoa vauhdikkaalla lyhyellä matkalla Bläksä tuli kuin tulikin lopunkin hyvin ja tasaisessa rintamassa se oli niukasti neljäs. Olimme mykistyneitä. Kaikki mahdolliset variaatiot olivat mahdollisia, mutta niin The Bläksä Code jatkui: 1. - 10. - 4.
Koodi sai jatkoa tämän viikon maanantaina Vermossa. Olin jotenkin ajatellut, että hevonen on ilmoitettu keskiviikoksi Vermoon, kun pääradan Magic Monday ei ollut sisäistynyt ajatuksiini. Ei edes silloin, kun tiesin itse olevani samaisena päivänä Vermossa raviratojen koulutuspäivässä. Oivallus syntyi tossa männä viikonloppuna, että hei Black Ice Bunnyseni, kohtaamme jälleen.
 |
| Kuva, jossa hevosen lisäksi huumoriasi koettelee myös valmentaja. :D (c) Sanna |
Tärskyt sovittu ja siellä se Bunny sit käveli vastaan Vermon varikolla. Suurena, hienona ja vain aavistuksen notkona. Ehdimme tovin jutella (ja nauraa) ennen kuin miun oli lähdettävä kotimatkalle ja loput ravit, Bläksän lähtö mukaan lukien, oli seurattava mobiilista mobiilisti. Kuskivalinnassa oli taas hieman päällekkäisyyksiä, mutta nyt ilmoitellaan ja huumorihevonen sai seuraavaksi kyytiinsä Teivaisen. Antti oli kovasti kysellyt, että saako se keulat. Vastaus tähän, että hyvänä päivänä se saa ihan mitä vaan, huonona - no, te tiedätte. Tappi Hoikka nosti Bläksän yllättäjän rooliin - ja jo tuota ennen oli pakko twiitata vihjeet varoitukseksi - tai muistutukseksi (ensimmäinen kuva). Hyvänä päivänä Bläksä on mitä vaan! Ja sit toisaalta, vaikka saa keulat, ni ei sit välttämättä aina lopussa jaksa. Niiko näin:
Lämmityksestä kuski oli tuumannut, että tooooosi hieno hevonen ajaa. Parempi, ettei Bläksän mielipidettä uudesta kuskista kysytty tai ainakaan julkaista. Parivaljakolla kuitenkin synkkasi ja olihan Antti valmistautunu päivittämällä myös ajopuvun värit, kun pääsee tällaisella päästää. Keuloja ei ehkä niin olisi haluttu, mutta tais hevonen ja kuski yhdessä päättää toisin. Avaus kymppiä, huhheijaa, keulaan. Vähän tässä kohden hirvitti lähtöä katsoa, mutta hyvinhän se sitten meni. Kaveri saatiin eteen ensimmäisen puolikkaan paikkeilla ja matkavauhti pysyi kaiken aikaa reippaana. Viimeisen 500 metrin aikaan peikot alkoi huudella takaraivossani. Siinä kohden, kun keula väsyi ja Antti käänsi Bläksän kiriin ja johtoon, peikot kiljuivat täyttä kurkkua. Reippaan matkavauhdin jälkeen Bläksä oli oikein urhea, urhea ja kelepo kolmas, pikkuisen Tanpopon tullessa ihan ylivauhteja voittoon ja yksi kilpakaveri vielä edelle. Täysi matka 14,6a väliajoin 10,0/Lovely Secret 14,0 15,0 11,5/Black Ice Boost. Kaksi kovavauhtista ja todella kovaa suoritusta tältä hevoselta peräkkäin. Melekonen Bunny.
Hieman pitää taktiikoita nyt hioa, kun nousijadivisioona joudutaan nyt hyvästelemään. Mielelläänhän niitä olis tämä vuos ajettu... Katsotaan nyt sitten seuraavaksi, kutsuuko Kouvola vai Pori vai mitä keksitään. Kelpo touhua.
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille