Maalaismaisema-ajelua

Seinäjoen juoksuselostukset juoksuselitykset ovat vallan meinanneet jäädä selostamatta. Koska ihan odotettavaa menestystä ei noista triplatonnisista jäänyt käteen, ei ehkä niin hinkukaan tänne näppiksen ääreen ollut. Ynnä muut kiireet.

Bläksä sai Irrin kanssa oikein hyvän juoksun silloin ja erinomaisella vauhdinjaolla, vaan pikkaisen antoi ruuna sitten periksi loppusuoralla ja kotiintuomisina viimeiset rahat. Toisin sanoen kantoi kulunsa tuolta reissulta, mutta ei muuta mainittavaa jälkipolville. Kovasti siinä valmentajan kanssa pohdimme, että kuinka näin. Parhaat spekulaatiot liittyivät lyhyeen starttiväliin ja edelliseen ennätysjuoksuun. Voittajahan toki tuossa lähdössä oli ihan ylihyvä, vaan jos Bläksä olisi ollut parhaimmillaan, kyllä 16,0 ois puhkaistu toistamiseen ja sijoitus olisi ollut korkeampi. Ruuna oli kuulemma ollut varsin pörhäkkä jo lämmityksessä eli ehkä pienoista ylilatautumista siinäkin, kun varsa on taas jo näin pian raveissa ja matkaa Pohojanmaalle edestakaisin riitti kerrakseen.

Koska mistään suuremmasta kapasiteettivajeesta tai vaivoista ei kuitenkaan näyttänyt olevan kyse, katselelimme rohkeasti eteenpäin. Katselimme parin viikon päähän Poriin ja tuo päivä koittaa jo ylihuomenna, 10.11. perjantaina, kun Bläksä kipaisee 1600 metriä. NYT korjataan haamumailerijuoksulla ennätyslukemat ja toivottavasti myös rahatiliä (minä mietin päissäni itekseen). Blogin virallinen kanta on, että lähdetään hakemaan hyvää juoksua, sillä radalta 11 ei ole ihan parhaat lähtöasetelmat ja katsotaan, mihin se riittää. Rattailla on Irri ja hän tietää ruunan metkut ja ehkäpä tuossa mailin pyrähdyksellä Bläksä ei niin ehdi metkuilemaankaan. Toivotaan, ettei tuo reissu jää pelkäksi maisema-ajeluksi - pitäkää peukkuja!


"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän...",
kuului valmentajan tekstiviesti

Onhan sitä tällä välillä tapahtunut muutakin. Niin kuin että Pilvenmäen valmentajapariskunta pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja hevosensa ja muutti ratatallimaisemista maaseudun rauhaan Ypäjälle. Omaan kotiin. <3 Siellä tuntui lepäävän niin hevosten kuin ihmiseläinten sielut. Enkä yhtään ihmettele nuo muutamat kuvat nähneenä ja tarinat kuulleena. Tällaisena metsänpeikkonahan toki itse osaan arvostaa korkealle maaseudun rauhaa ja hiljaisuutta. Tässähän mie päreen valossa pannukahvin kera pirtissä tätä nytkin kirjoitan... ;)

"Se tosiaan meni siitä tunnelista."
"TOTTAKAI se meni siitä tunnelista!"

Uusissa maisemissa matkalla Ypäjän Hevosopiston
radalle (viimeistelemään Poriin).

Seuraava valmentajan lähettämä kuvasarja sai sitten hymyn huulille kesken raastavan toimistotyöpäivänkin. Suuri hassu ruuna tosiaan meni siitä tunnelista, mistä täytyy suoriutua päästäkseen Ravitalli Sanna Kiisken tiluksilta Ypäjän Hevosopiston upeisiin treenimaisemiin ja radalle. Tässä oli ilmeisesti ollut jotain epäilyksiä Bläksän kohdalla, jolle jokainen kivi ja kanto on toisinaan mörkö. En tullut kysyneeksi, oliko joku tallin nuorista hevosista Bläksän tukena, mutta luotto ruunaamme oli kova jo ennakolta. Kyllä se menee kummallisiin paikkoihin. Ehkä se muistaa, kuinka on juossut susia ja karhuja pakoon lapsena täällä kotona maalla... Ei vais, mutta oli meillä teitä ja siltoja ylitettävänä ja kyllä Bläksäkin niistä oppi menemään. Muutaman sadan toiston jälkeen. ;)

Kommentit

Luetuimmat

Ois voinu käydä huonomminkin...

Black Ice Boostin paluu - erikoisraportti Pilvenmäeltä

Tikusta asiaa - hematologiaa