Black Ice Boost

Pai - kilpailuoikeus lunastettu. Nyt puhalletaan hetki, vietetään kaikkien aikojen kunkkarit Joensuussa ja sitten kai pitäis miettiä, mitä sitä aiotaan tehdä tuolla kilpailuoikeudella. :D Ps. Black seuraa pian perässä, Forssassa ajellaan tiiviisti ratahiittejä ja jospa Blackin osalta ne vastoinkäymiset alkaisivat pikku hiljaa helpottaa.

Ravikesä on kuumimmillaan, vaikkei kelit sitä olekaan aina olleet. Miun viiden viikon loma on kohta takana: lomailtu on täysillä, muttei vedetty lonkkaa. Tähän mennessä on ollut ihan superhieno kesä ja niin hieno, ettei ole paljon tietokoneen äärellä viittiny istua. Miun henkinen kesä alkoi toki jo Elitloppet-reissusta ja hienot ravielämykset ovat sittemminkin jatkuneet. Edellisessä narisin, että jos nyt jollain turboponilla edes raveihin pääsisi, ni voi pojat ois hienoo. Ennen kuin palataan niihin jo toteutuneisiin haaveisiin, niin otetaan pari sanaa tämän blogin ykköstoivosta Bläkki-herrasta. Jännevamman ehdoilla on menty sitten maaliskuun ja nyt pikku hiljaa sitä valoa tunnelin päässä. Toinen kontrolli heinäkuun alussa (tänään) kertoi, että paraneminen on ollut - jos ei nyt täydellistä, niin hyvin lähellä sitä. Treenit ovat sujuneet myös hyvin, jalka ei reagoi ja vauhti uppoaa poikaan kuten ennenkin. Nyt sit ruuvii tiukennellaan taas, pian kaksi kertaa viikkoon hiitit, joista toin...

Raviurheilun tavoitteista olen kirjoitellut useamman kerran. Itselläni tavoitteet tässä lajissa eivät koskaan ole olleet tuotto-odotukset, vaan vähäisille "sijoituksilleni" suurin vastine on ollut ehdottomasti henkisellä puolella. Tässä kohtaa voisi sanoa jopa " onneksi ", sillä parhaimmalla tahdollakaan tätä ei voi sijoitukseksi sanoa, ei ainakaan tässä vaiheessa. Välillä myös tuo henkinen pääoma on ollut koetuksella. Ja toisinaan tuo välillä on yhtä kuin koko ajan. Esimerkiksi joku aika sitten, kun tuli Blackille Välitämme toisistamme (l. itsestämme) -vakuutusyhtiöltä "eimemitäänkoskaanikinäkorvata"-päätös (kirosanoja). Tästäkin huolimatta hevosenomistajuus on ihanaa ja upeaa ja hienoa ja ihan sama oliko siitä rahasyöpöstä tulevaisuuden wannabe-menestysravurista häntäjouhi vai puoli persusta, yhtä rakas ja yhtä jännittävä on kumppanuus kimppaomistamisessakin. Siksi noita verkkoja onkin vesillä useampiakin ja näyttää siltä, että nuo Raviliiga-tyyppiset...

Kun Joensuun raviradalle saatiin pitkän hiljaiselon jälkeen harjoitusravit, oli paikalla väkeä ku pipoa ja hevosia kaksi pipoa - enemmän kuin lounasraveissa konsanaan. Tänään lauantaina katokset täyttyivät, sillä paikalla oli lähemmäs 60 kavioeläintä ja näiden joukossa kaksi ponia. Neljä noista kavioista kuului meidän Paille. Ei tiennyt pikkupoika-Pai, kun aamulla kuljetusautoon käveli, että raviradalla olisi vähän eri meno kuin normaalisti. Hevosen korvat pyörivät kuin ropeli ja se hirnui tuon tuosta kuin ekaa kertaa oriutensa tajunneena. Taisi poijjaan hevosenkatsomus laajentua aika tavalla tänään. Ei tiennyt tää hevosharrastelija, miten paljon jotenkin osasi jännittää ja huolettaa ja hirvittää nämä ravit. Se lataus, kun oma hevonen on raviradalla, on ihan kamalaa ja ihan kamalan ihanaa, vaikka tänäänkin vain leikkiraveista oli kysymys. Raviurheilu on upeaa katsojallekin, mutta oma hevonen on siihen vielä + 100 .... x 1 000. Myös leikkiraveissa. Halusimme hevoselle hyvän fiilikse...

On se koira miten viisas tahansa ja ihmisen paras ystävä, mutta ei se hevonenkaan tuosta kauaksi jää, ellei jopa edelle mene. Monenlaiset tarinat kertovat hevosen viisaudesta: Aikaa ennen autoja oli luotettu ruuna joka kerran osannut tuoda sammuneen isäntänsä juottolasta kotiin. Tamma oli pelastanut piikkilanka-aitaan sotkeutuneen varsansa astumalla varovasti lankojen päälle. Jos punarautias valjastetaan aitatolpassa reen vieressä, niin se osaa astua itse tarvittavat sivuaskeleet aisojen väliin, kun aika on. Pai muistutteli minua edellisellä yksinäisellä raviratareissulla miten voltataan: lämmittelykiekkojen jälkeen hevonen kääntyi itse volttiympyrään ja ihan täsmälleen vanhoilla renkaanjäljillä. Hevosen kauniiseen ja viisaaseen päähän tarttuu oppi niin hyvässä kuin pahassakin ja meidän ihmisten tehtävä on varjella sitä hyvää. Jossain kohti hevosen viisaus sitten puolestaan meitä haastaa. Niin kuin vaikka esimerkiksi nyt Black, joka Ypäjällä on kävelytreenissä toipilaana. Hevonen taj...

Huhtikuu. Harmaa taivas. Räntäsade. No, sentään pitkä viikonloppu ja pääsiäisen varjolla ihana tekosyy vetää pääsiäismunien muotoon valettua suklaata. Luvan kanssa voi napostella useamman, sillä onhan toi suklaakuori luvattoman ohut. Muovirihkamayllätykset ei tässä iässä enää niin innosta, joskin "miunpieniponi" -tarrat on ihan jees. Vanhemmiten kun nuo yllätykset tulee useimmiten "nautittua" aavistuksen negatiivissävytteisenä hajonneina pesukoneina, autoina, koukistajajänteinä... niin onhan lohtusuklaa paikallaan joka päi... pääsiäinen. Uunissa parhaillaan kypsyvä lampaanviulu määrittänee tänään sen, nautitaanko positiivisista vai vähemmän positiivisista ylläreistä. Nimimerkillä "Ei se nyt niin vaikeeta voi olla". Hevosista ei nyt sen erityisempää kerrottavaa. Perusarkea vain. Blackin päivät toistuvat samanlaisina muutaman viikon: kylmäystä, kävelyä, kylmäystä, kävelyä... Edistymisestä tiedottelen sitten sitä mukaa, kun tiedotettavaa on. Eläinlääkärin k...

Kun etelässä huilitaan ja, ettei ihan menisi synkistelyksi koko homma, niin joutaa sitten tovin vaikka kirjuustaa kotimaisemien kuulumisista. Eipä sillä, ei olla täälläkään peukaloita pyöritelty. Talvi on ajeltu matkaa ja matkaa ja vähän voimaa ja matkaa, tasavauhtista ja vähän kovempaakin välillä. Viimeinen kuukausi on päästy kelien kohentumisen myötä ajelemaan "isoa kovaa" tai siis mitä se kulloinkin metsätiellä tarkoittaakaan (vähän reippaampaa... ehkä). Joka tapauksessa pienet yöpakkaset ja täällä vielä sitkeästi viipyilevä talvi ovat pitäneet huolta siitä, että metsän suojista löytyy tasainen, jää- ja lumipintainen metsätie, mihin hokki puree ja missä maisema vaihtuu. Varamieheen on tullut pirteää sähäkkyyttä. Lenkillä se näkyy mukavana paineena ohjissa, tarhassa loimien terrorisointina. Oho - tässä on vielä ehjä loimi maaliskuun alussa Fakta kuitenkin on, että kevään edetässä meiltä häviää ajotiet alta. Toisaalta jos puolen vuoden sisään on koelähtöön mi...

Näyttää siltä, että tässä raviurheilussa sitä saa koko ajan odottaa ja jännittää jotain: Onko se loimi tänään(kin) revitty kappaleiksi? Miten startti menee, kun lähtöpaikka on se ja se tai ensi kertaa riisutaan kenkiä? (Toivottavasti vielä joku päivä.) Viime aikoina on jännitetty jalan turvotuksen määrää seuraavana päivänä tai niin kuin tänään - eläinlääkärin lausuntoa ja valmentajan puhelinsoittoa. No, eläinlääkäri kävi ja valmentaja soitti. Tänään Blackin jalka siis ultrattiin ja eläinlääkärin kommentti oli ollut kuta kuinkin, että "Huh-huh! Vähällä olette selvinneet. Olisi voinut käydä hullustikin." Sovitaan, että tässä vaiheessa tuo on lohduttava kommentti ja sitähän se on. Diagnoosi (ja luonnollisesti myös se lasku) kolahtaa vielä postilaatikkoon, mutta tässä se lyhyesti:  Pinnallisen koukistajajänteen tapaturmainen vamma. Vamman laajuus on 15 %. Vammajalka ja patti Kuva: Valmentaja Jo viime viikolla, kun tätä ja kaikkea tätä pahempaa mielessä pyöritteli, tul...