Kaverukset kilpasilla

Lokakuun puoliväli kolkuttelee nurkan takana. Vettä on satanut miltei jokaikinen päivä ja jokaikinen yö, kuten on tehnyt jo toukokuusta alkaen. Aamulla ei kuitenkaan satanut, vaan syksyinen sää muisti meitä tänään noin parilla lämpöasteella. Vesisateet ovat kuitenkin jättäneet jälkensä myös laitumelle, mikä alkaa olla paikoittain melkoista mutavelliä ja siksipä meitä tänään odotti laitumella kaksi kurakallea. Tämä musta kurakalle aina hörisee nähdessämme ja toinen on muuten vain hellyydenkipeä, vaikkei sitä tunnustakaan.

"Moi!"

No, kaviot saavat ainakin kaipaamaansa kosteutta ja, jos vain kakarat viitsisivät, niin voisivat siirtyä kuivemmallekin maalle laitumen laidalle, mutta siinä kun sattuu välissä olemaan pikkiriikkinen puro, jota Black ei kertakaikkiaan viitsinyt tänään ylittää. Liitävä ylitti ja juoksi kanssani kilpaa. Ori vaan ei vielä ole oikein hokaissut, että jos ravikilpailuissa meinaa päästä ensimmäiseksi, edellä menevien päälle ei saa juosta vaan ne tulisi kiertää. Jatkamme harjoittelua.
Savihoito kavioissa

Harjauksen ja hellittelyn jälkeen jätkät lähtivät heinän syöntiin vaan hetken päästä alkoi jo tuttavallinen nahistelu. Muutama kuvakin tarttui kameraan. Eikä käy enää kieltäminen, miksei Liitävällä harja kasva...
"Salaisuuden sulle kerron..."

"...tai jos nyt vähän tästä rapsutan"

Osataan sitä täälläkin!

Jos vielä vähän...

Oriin leikkiä

Sellaista siis kuului tänään (ikäluokkansa) parhaan varsan päivään. :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille

Luetuimmat

Ois voinu käydä huonomminkin...

Kuva
Näyttää siltä, että tässä raviurheilussa sitä saa koko ajan odottaa ja jännittää jotain: Onko se loimi tänään(kin) revitty kappaleiksi? Miten startti menee, kun lähtöpaikka on se ja se tai ensi kertaa riisutaan kenkiä? (Toivottavasti vielä joku päivä.) Viime aikoina on jännitetty jalan turvotuksen määrää seuraavana päivänä tai niin kuin tänään - eläinlääkärin lausuntoa ja valmentajan puhelinsoittoa. No, eläinlääkäri kävi ja valmentaja soitti. Tänään Blackin jalka siis ultrattiin ja eläinlääkärin kommentti oli ollut kuta kuinkin, että "Huh-huh! Vähällä olette selvinneet. Olisi voinut käydä hullustikin." Sovitaan, että tässä vaiheessa tuo on lohduttava kommentti ja sitähän se on. Diagnoosi (ja luonnollisesti myös se lasku) kolahtaa vielä postilaatikkoon, mutta tässä se lyhyesti:  Pinnallisen koukistajajänteen tapaturmainen vamma. Vamman laajuus on 15 %. Vammajalka ja patti Kuva: Valmentaja Jo viime viikolla, kun tätä ja kaikkea tätä pahempaa mielessä pyöritteli, tul...
Lue lisää

Tikusta asiaa - hematologiaa

Kuva
Liitävää voisi vielä vähän hypettää, sillä niin liitäväiset on yhä fiilikset eilisen opetuslähdön jäljiltä. Otetaan tähän kohtaa kuitenkin pari sanaa blogin varsinaisesta sankarista, Bläksästä. Hienosti menneen harjoistusravien jälkeen olivat fiilikset tuolloinkin korkealla. Pari hiittiä alle ja eikun nimi listaan ja Moilanen rattaille. Tai joku. Vaan sitten tuli poikaseen syysflunssa siihen malliin, että treeneihin tuli luova tauko. Verta otettiin hevosesta kahteen otteeseen ja teinkin laboratoriotutkimustulosten kanssa vähän kotiläksyjä. Muun muassa kuopiolaisen Movet-eläinlaboratorion sivuilta löytyy hevosen verenkuvan viitearvot. Selvisi muuten sekin, että se B siinä edessä tarkoittaa veri (blood), mikä osoittaa tutkimuksen lähteen: B-leuk, B-eryt... Kaikkee sitä oppii ku vanhaks elää. Itsehän en vieläkään tiedä, mikä on ihmisellä hyvä verenpaine, mutta hevosen hematologia on kohta hallussa. :) Blackin ensimmäinen veriarvojen tutkimustulos kertoi, että leukosyytit, valkosolut,...
Lue lisää

Uskonpuutetta ja toivonkipinöitä

Kuva
Juu, hengissä ollaan. Niin myös sankarimme Black. Tunnelmat ovat tässä kesän mittaan olleet vähintäänkin kaksijakoiset, eikä blogin kirjoittamiseen ole välillä oikein löytynyt aihetta tai toisaalta motivaatiotakaan. Seuraajillemme olemme kuitenkin pienen tilannekatsauksen velkaa, joten olkoon tässä sellainen. Tekstissä mukana myös omaa pohdiskelua ja omia mielipiteitä, mitkä eivät välttämättä sellainaan edusta kimpan mielipiteitä. Blogistin etuoikeudella. :D Blackin vakavasta, oikean etujalan koukistajajänteen repeämästä tuli heinäkuun alussa kaksi kuukautta täyteen. Se oli myös aika, jonka halusimme hevoselle ja paranemiselle antaa ja, että näkisimme, miltä tilanne näyttää pienen kuntoutuksen jälkeen. Rehellisyyden nimissä omat odotukseni eivät olleet tuolloin kovinkaan korkealla. Toivonkipinää piti omalla kohdalla yllä ainoastaan se, että eläinlääkäri saattaisi sanoa, ettei vamma ollutkaan niin laaja. No, ei se sitä sanonut. Vamma oli edelleen yhtä vakava, mutta ultraäänitutkimukse...
Lue lisää