Varsanäyttelyvarsan näyttelyä

Tänään teimme vähän viimeistelytreeniä taluttelun ja hevosen käsittelyn muodossa. Näyttelyyn on viikko, joten eiköhän tarvittavat opit ole hevosella ja hevosen ihmisillä korvien välissä. Nyt sitten sellaista rentoa oleskelua ja jossain vaiheessa tomulle ja kuralle kyytiä ja heppa kylpyyn!

Talutus ja äänikomennot sujuvat ja, vaikka ravaaminen Liitävän luo on kivempaa kuin kaverista kauemmas, molemmat suunnat sujuivat pienen neuvottelun jälkeen. Ja Black - kuten tiedämme - on kiltti kuin mikä ja näin meidän kesken kotimaisemissa ehkä jopa hivenen mukavuudenhaluinen. Ja itse asiassa, kun minäkin sitten ääntäni varsanketaleelle maltan korottaa, niin Black tepastelee jo ihan tohkeissaan ja raviinkin siirtyminen tapahtuu kerrasta. Tässä kohden mukavuudenhaluisuus vaihtuu orimaiseksi pörhäkkyydeksi. Aina meinaa itseltänikin mukavuudenhaluisuuttani unohtua, että näiden äijien kanssa pitää välillä muistuttaa, kumpi on pomo.


Piiriagronomi Eero Perttunen ohjeistaa Varsanäyttelyyn valmistautumisen yleiohjeissa (Lähde: Hippos) lopuksi näin:

"Hevonen on kaunis eläin ja eläimistä ehkä jaloin. Niinpä sen kanssa ei saa olla suru puserossa, vaan tulee esiintyä iloisesti ja reippaasti, kun on päässyt tuttavaksi niin suuren ja komean eläimen kanssa."

Näillä tavoitteilla siis lähdemme matkaan. Viikon päästä tähän aikaan on näyttelypäivä jo takanapäin.