Huhtikuukin puolessa välissä - katse kohti tulevaa
Viime viikkoisen raviratavierailun jälkeen kävin heti torstaina ajamassa Blackilla palauttelevan lenkin. Liitävä, joka oli edellisen päivän pitänyt vapaata, oli tietysti mukana ja sillä pojalla sitä virtaa riitti kahden edestä. Siinä, missä peltorata oli jo sulanut kuoppaiseksi ja raviaskelille kelvottomaksi, laajensi Liitävä baanaa radan keskelle pellon puolelle. Oli miulla Blackin rattailla naurussa pitelemistä, kun Liitävä-juna puksutti hankeen ja orilla tuskin askeleessa tempo muuttui yhtään. Siitä varmaan Vastuuvalmentaja keksikin, että kunhan lumi vielä vähän painuu, on hyvää treeniä kahluutella pehmeässä hangessa. Talvemmalla ei ollut puhettakaan, että kovaan, kerrostuneeseen hankeen voisi hevosta ohjailla, sillä siinä jalat olisivat kovilla. Saas nähdä, mitä Black hankitreenistä pitkän ajan jälkeen tuumaa, sillä ori tuntui kovasti olevan sitä mieltä, että vesilammikoihin voi vaikka hukkua, kun uimakoulu on vielä käymättä!
Sittemmin olemme edenneet vähän kelien mukaan. Hyvää tienpätkää kotopuolessa ei ole juuri enää tarjolla ja toisaalta (kaato)sateella ei ole kiva mennä minkäänlaisella tiellä. Raviratavisiittiäkin on varmasti vielä jossain välissä luvassa. Lauantaina taivaalta tuli ihan kaikkea mahdollista siitä kaatosateesta tiskirätin kokoisiin lumihiutaleisiin, mutta ohjelmassa oli hevosilla ajolenkki. Päädyin tuolloin tallivuoroon - fiksuuttani :) - sillä Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja istahtivat kärryille iloisen (?!) kevätsateen ropsahdellessa niskaan. No joo, olisi minullekin lenkki piristävässä (?!) sateessa kelvannut, vaan 5-vuotias tyttäreni liittyi huolto- ja paijailujoukkoijin ja piti sadetamineissaan huolta kuralätäköistä sillä aikaa, kun minä puhdistin karsinoita. Kastuimme tasapuolisesti kaikki.
Black on ollut oma hyväntuulinen itsensä ja musta orhi hörisee sydäntälämmittävästi, kun tulen talliin. Keskiviikkoisen reippaamman ravailun jälkeen oli tosin kuulemma kovasti ollut rentoa poikaa, mutta palautui hienosti ja niin kuin jo tuli kerrottua, on myös valjaissa se sama ajatuksella toimiva ori kuin ennenkin. Esimerkiksi raviradallakin sai kaikesta uudesta ja tohinasta huolimatta kuski hypätä kärryiltä ja kiinnittää sekin ja jatkaa taas matkaa. Toimii!
Aika menee niin valtavan nopeasti ja huhtikuukin alkaa olla jo voiton puolella. Hevoskimppamme jäsenille jo viestiä laittelinkin aiemmin, vaan kirjoitellaan vielä tähänkin pari riviä tulevaisuudensuunnitelmista. Blackin opetus- ja koelähdöt ovat ajankohtaisia tämän vuoden kuluessa ja ori on kotivalmennuksessa edistynyt hienosti ja on kaksivuotiaaksi ihan luvalla sanoen kovakuntoinen. Tarkoituksenamme on, että kesää kohden mentäessä Black siirtyy jossain vaiheessa valmennukseen ammattivalmentajalle, jossa se saa tasolleen sopivaa treeniä muiden hevosten kanssa ja myös säännöllisempää, kilpailu-uraan tähtävää ratavalmennusta. Minne - se on vielä työn alla ja pohdinnassa. Haemme varmastikin paikkaa, mikä on tarpeeksi pieni, jotta hevosen yksilöllinen hoito ja valmennus voidaan taata. Haemme paikkaa, missä hevonen saa ulkoilla riittävästi myös tarhassa eli ratatalli rajoitettuine puitteineen ei tule tässä tapauksessa kysymykseen. Haemme paikkaa, missä hevosella on hyvät puitteet valmentautua ja kehittyä ja suorittaa koelähtö ja ehkä joku starttikin tämän vuoden puolella, ilman kohtuuttoman pitkiä kilpailumatkoja. Haemme paikkaa, jossa valmentajan valmennusideologialla ja -olosuhteilla on enemmän painoarvoa kuin valmentajan nimellä. Yhteen ikäkausikilpailuun hevonen on maksettu tälle vuodelle, mutta siihen ei sanota juuta eikä jaata ennen kuin nähdään edistyminen näissä aikaisemmissa tavoitteissa.
Valmentajien puntarointia ja kiperiä päätöksiä siis luvassa. Kokonaan toinen luku sinänsä, että miten sitä osaa olla tai olla olematta arjessa ilman mustaa hevosta. Tulenkohan olemaan kimpanvetäjänä valmentajien painajainen? Ja mihinköhän perheemme kesälomareissu suuntautuu? Toisaalta ihan valtavan jännittävää ja palkitsevaa, kun kimppahevosellamme tulee alkamaan täysin uusi jakso elämässä. Blackin edistymisen seuraaminen ja odotukset sen suhteen pitävät mielen (ja kuulumisten kirjoittelijan) virkeänä.
Sittemmin olemme edenneet vähän kelien mukaan. Hyvää tienpätkää kotopuolessa ei ole juuri enää tarjolla ja toisaalta (kaato)sateella ei ole kiva mennä minkäänlaisella tiellä. Raviratavisiittiäkin on varmasti vielä jossain välissä luvassa. Lauantaina taivaalta tuli ihan kaikkea mahdollista siitä kaatosateesta tiskirätin kokoisiin lumihiutaleisiin, mutta ohjelmassa oli hevosilla ajolenkki. Päädyin tuolloin tallivuoroon - fiksuuttani :) - sillä Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja istahtivat kärryille iloisen (?!) kevätsateen ropsahdellessa niskaan. No joo, olisi minullekin lenkki piristävässä (?!) sateessa kelvannut, vaan 5-vuotias tyttäreni liittyi huolto- ja paijailujoukkoijin ja piti sadetamineissaan huolta kuralätäköistä sillä aikaa, kun minä puhdistin karsinoita. Kastuimme tasapuolisesti kaikki.
Black on ollut oma hyväntuulinen itsensä ja musta orhi hörisee sydäntälämmittävästi, kun tulen talliin. Keskiviikkoisen reippaamman ravailun jälkeen oli tosin kuulemma kovasti ollut rentoa poikaa, mutta palautui hienosti ja niin kuin jo tuli kerrottua, on myös valjaissa se sama ajatuksella toimiva ori kuin ennenkin. Esimerkiksi raviradallakin sai kaikesta uudesta ja tohinasta huolimatta kuski hypätä kärryiltä ja kiinnittää sekin ja jatkaa taas matkaa. Toimii!
Aika menee niin valtavan nopeasti ja huhtikuukin alkaa olla jo voiton puolella. Hevoskimppamme jäsenille jo viestiä laittelinkin aiemmin, vaan kirjoitellaan vielä tähänkin pari riviä tulevaisuudensuunnitelmista. Blackin opetus- ja koelähdöt ovat ajankohtaisia tämän vuoden kuluessa ja ori on kotivalmennuksessa edistynyt hienosti ja on kaksivuotiaaksi ihan luvalla sanoen kovakuntoinen. Tarkoituksenamme on, että kesää kohden mentäessä Black siirtyy jossain vaiheessa valmennukseen ammattivalmentajalle, jossa se saa tasolleen sopivaa treeniä muiden hevosten kanssa ja myös säännöllisempää, kilpailu-uraan tähtävää ratavalmennusta. Minne - se on vielä työn alla ja pohdinnassa. Haemme varmastikin paikkaa, mikä on tarpeeksi pieni, jotta hevosen yksilöllinen hoito ja valmennus voidaan taata. Haemme paikkaa, missä hevonen saa ulkoilla riittävästi myös tarhassa eli ratatalli rajoitettuine puitteineen ei tule tässä tapauksessa kysymykseen. Haemme paikkaa, missä hevosella on hyvät puitteet valmentautua ja kehittyä ja suorittaa koelähtö ja ehkä joku starttikin tämän vuoden puolella, ilman kohtuuttoman pitkiä kilpailumatkoja. Haemme paikkaa, jossa valmentajan valmennusideologialla ja -olosuhteilla on enemmän painoarvoa kuin valmentajan nimellä. Yhteen ikäkausikilpailuun hevonen on maksettu tälle vuodelle, mutta siihen ei sanota juuta eikä jaata ennen kuin nähdään edistyminen näissä aikaisemmissa tavoitteissa.
Valmentajien puntarointia ja kiperiä päätöksiä siis luvassa. Kokonaan toinen luku sinänsä, että miten sitä osaa olla tai olla olematta arjessa ilman mustaa hevosta. Tulenkohan olemaan kimpanvetäjänä valmentajien painajainen? Ja mihinköhän perheemme kesälomareissu suuntautuu? Toisaalta ihan valtavan jännittävää ja palkitsevaa, kun kimppahevosellamme tulee alkamaan täysin uusi jakso elämässä. Blackin edistymisen seuraaminen ja odotukset sen suhteen pitävät mielen (ja kuulumisten kirjoittelijan) virkeänä.
 |
| Se on ravihevonen! |
No, raotas nyt vähän teidän valmentajaehdokkaita niin päästään spekuloimaan ;D
VastaaPoistaVaihtoehtoja on vielä yhtä paljon kuin valmentajiakin (paitsi ei se, eikä se, eikä...). Kartoitetaan vaihtoehtoja ja kuulostellaan kimpan ajatuksia ja varmasti syvällisempää pohdiskelua vielä luvassa blogissakin. Sitä ennen suositteluja voidaan ottaa vastaan! :)
Poista