Kesätossut alle

Tervehdys jälleen! Aika huristaa jälleen sellaista vauhtia, että oksat pois. Viime viikon piti kyllä kiirettä töiden kanssa ja Black olikin Vastuuvalmentajan ja Oppisopimusvalmentajan liikuteltavana. Viime viikon aikana suli kaikki viimeisetkin lumet treenilenkeiltämme ja myös pellolta, joten se siitä hangessa kahlailusta. Meillä on kyllä yksi mukava tie, missä vähemmän liikkuu autoja. Tie vaan on routinut paikka paikoin melkoisille kuopille, notta saa kieli keskellä suuta istua kärryissä ja asetella hevosen jalkoja. Allekirjoittanut tietysti ihan vainoharhaisena pumpuliin käärimässä hevosta, ettei vaan mikään säry tai mene rikki. Vaan riittää siinä hyvää, pehmeää pohjaa myös huristella vähän reippaammin ja kylläpä vaan, tuntuvat Blackin vauhdit hyvältä kesäpohjallakin.

Kiireisen viikon jälkeen pääsin itse sunnuntaina Blackin ohjiin piiiitkästä aikaa. Itselle tuo tienpätkä oli uusi tuttavuus noin pitkältä matkalta, sillä talvella ei tässä tiellä tullut käytyä kuin alkupätkän verran. Osa matkaa taitetaan vanhaa metsätien pohjaa, missä hevonen saa vähän nostella jalkojaan ja vahvistaa niveliään ja tasapainoaan, joten otetaan hyvänä treeninä tämäkin siirtymätaipale. Tällä reitillä vastaan tulee niin puinen silta kuin tulviva purokin ja Black suoriutuu näistä oikein mallikelpoisesti. Viimeisimmät lenkit on menty rennosti ilman sekkiä ja Black juoksee oikein vapautuneesti suorana kärryjen edessä ja korvat hörössä (jos vaikka ois niinko tarve säikähtää jotain...). Eihän siinä voi muuta kuin nauttia! Lenkillä kirittäjinä olivat myös Oppisopimusvalmentaja ja Liitävä, joka edelleenkään ei anna tuumaakaan periksi, vaikka vetää raskaampaa kärriä ja on luonnostaankin lämpöistä toveriaan hitaampi. "Vesiestettä" ylitettäessä piti ihan katsoa, että mikä siipiratasalus sieltä perästä tulee, mutta Liitävä se vaan siellä kauhoo kärryt sujona perässä...

Viikonloppuna poijjaat saivat matolääkkeet, tällä kertaa tabletteina painonsa mukaisesti. Liitävä söi tabletit kuin sokerinpalat ikään, mutta Black, voi Black. Mustahan on tarkka siitäkin, että syötettävä leipä on juuri oikeaa ruisleipää. Sekaleipääkin katsellaan vähän pitkillä tai ainakin leivän tarjoajaa. Voitte kuvitella, mitä mieltä se oli tällä tavoin tarjottavista matolääkkeistä! Mutta palikka mikä palikka, kun matolääkkeen murusteli kauran sekaan, niin kelpasi kyselemättä. Senkin ruokaorientoitunut!

Maanantaista ajolenkkiä ennen kävi kengittäjä-Antti vaihtamassa hevosille kesärenkaat alle. Tai no, olihan pari hokkia jo jonnekin matkalle eksynyt, vaan eipä niitä enää sulaneilla teillä tarvittukaan. Tällä kertaa ajovuorossa olivat allekirjoittanut ja Vastuuvalmentaja ja mukava lenkki tuli tuolla tiellä taasen pyörähdettyä. Nyt jo vähän vapaammin uskalsi antaa Blackin juosta, kun suurin piirtein muisti hyvät kohdat ja juostavassa kunnossa olevat suorat. Tien pinnan sijaan ehti tarkkailla maisemia vähän tyyliin, että "Ai tältäkös täällä näyttääkin?!" Vesieste oli jo kuivanut ja puro juoksi sille kuuluvassa ojassa, mutta metsätien siirtymä oli sen sijaan pehmennyt entisestään ja sinne olisi hyvä sauma ollut jättää pari hevosenkenkää. Vaan sekä kengät että hevoset niiden päällä tulivat takaisin.

Sen lisäksi, että oma hevonen on tietysti maailman kaunein ja viisain ja hienoin, niin on se ehdottomasti myös maailman nopein. Omistajanretale ei pysty olemaan hämmästelemättä, miten hienolta se tuntuu, että tässä mennään olevinaan sitä "reipasta" ja sitten Black (se maailman hienoin ja rohkein) pelästyy jotain ökkömönkiäistä ja spurttaa muutamat metrit ihan häntä oikosena, niin että kärryillä istujalta meinaa tukka tipahtaa. Ihan käsittämättömän hieno tunne! Vastuuvalmentaja tosin sanoi, että se vaan täällä metsän keskellä tuntuu niin kovalta se vauhti. Pah, on tää meidän Black silti ainakin tallin ja varmaan koko kylän nopein. ;)