Hyvästi ihanat, lumiset metsätiet!
Samperi vauhdilla sulava lumi ja keväinen (ihana) keli! Ja siis todellaki R.I.P. meidän vauhtisuorat! :´( Siinä missä aurinko on hellinyt meitä lämmöllään, on se tehnyt suoranaista julmuutta meidän mahtaville talvitreeniolosuhteille. Metsätie pitkine suorineen on keskeltä sulanut hiekalle ja lumen alta kun paljastuisikin pehmeä hiekka, vaan ei - ainoastaan sora ja isot kivet. Mahtava puolen kilometrin peltolenkkimme vielä vähän jaksaa pitää pehmeää lunta, vaan siinäkin hevosten lantakasat ovat sulaneet jättikraatereiksi. Pehmeämpää pohjaa riittää toisella, viereisellä tiellä, mutta TOTTAKAI se nyt tähän aikaan alkaa olla peilijäässä ja jäätyneessä sohjossa, kun tuolla tiellä toisinaan kuitenkin liikkuu autoja. Mihin tämä talvi oikein hävisi?
Parin vapaapäivän jälkeen varsat siis valjastettiin sekä lauantaina että sunnuntaina ja Blackin treeni hieman tosiaan keveni, kun löysimme mustuneet tiet. Eikä Black tosiaan lentämään ole tällä välin oppinut, vaikka Bätmäni onkin. Vastuuvalmentaja ihan totta sanoo sitä Bätmäniksi! (Ilmeisesti erottuu näin paremmin vaaleasta putt... jääkarh... suomenhevosesta.) Bätmäni tai ei, mutta ei se musta silti lennä ja näin ollen noilla sulaneilla sorateillä ei sitten vauhditella. Pari kohtaa varjon puolelta on onneksi vielä lumella ja muutamia vauhdikkaampia pätkiä voi vielä mennä. Otimme käyttöön myös "kotiinpaluulenkin" eli suoran kohti tienristeystä ja tallia, mikä päättyy loivaan mutkaan ja pieneen ylämäkeen ennen talojen pihoja. Näin saimme sellaisen vajaan kilometrin pätkän, missä voidaan ravailla vielä pieni ylämäki ja sitten kääntyä takaisin päin kohti peltolenkkiä. Black tuntuu ainakin tästä pätkästä tykkäävän ja pärskähtelee iloisesti (ja märästi) mennä viilettäessään. Lähes poikkeuksetta se melkein aina kotiin mennessäkin ravaa tuon ylämäen. On hevosesta kivempi edetä ylämäet tällä tavoin.
Tänään sitten pellolla otimme enemmän vauhteja tai lähinnä haimme pitkäkestoisempaa juoksusuoritusta ja sitä kautta ei niinkään vauhtia vaan vauhtikestävyyttä. Mielellään Black pellollakin juoksee, kunhan vähän katsotaan, ettei pehmeimpiin kohtiin poljeta ja maltetaan ohittaa Liitävä ja jättää kaveri taakse - jos Liitävä nyt sitten malttaa antaa vauhdissa periksi. Välillä sitten hölkättiin myös rinnakkain ja otettiinpa yksi volttilähtökin. Meillä oli kakkosrata, mutta Liitävä ykkösradalta sai paremman lähdön. Emme pelänneet juoksua kuolemanpaikalla ja suunnitelmissa olikin lopussa tulla paremmalla rutiinilla ohi. ;)
Miulla koittaa huomenna parin viikon loman jälkeen paluu arkeen ja työelämään (voi apua...) ja näin ollen Blackin ajokerrat itsellä hieman vähänee. Tosin pidän kyllä todella tärkeänä sitä, että hevosta ajaa eri ihmiset ja näin treeni on monipuolisempi ja hevonenkin tottuu monenlaiseen kärryllä istujaan ja itsehän tässä tosiaan on yhtälailla opissa samalla tavalla kuin Black.
Suunnitelmissa on katsella näitä kevätkelejä ja sitä, mihin suuntaan nuo tiepohjat tuosta muuttuvat. Saatammepa hurjastella ja lähteä näyttämään Blackille raviradan mainoksia joku kerta. Joensuun raviradan sivuilla kerrotaan, että rata on hyvää vauhtia kuivumassa ja keskiosilta rata on harjoituskunnossa. Hmm, tarvitsemmekohan varsalle kuitenkin koko radan käyttöön, kun ensimmäistä kertaa mennään tutustumaan työelämään? Bätmänin uudet seikkailut to be continued...
Parin vapaapäivän jälkeen varsat siis valjastettiin sekä lauantaina että sunnuntaina ja Blackin treeni hieman tosiaan keveni, kun löysimme mustuneet tiet. Eikä Black tosiaan lentämään ole tällä välin oppinut, vaikka Bätmäni onkin. Vastuuvalmentaja ihan totta sanoo sitä Bätmäniksi! (Ilmeisesti erottuu näin paremmin vaaleasta putt... jääkarh... suomenhevosesta.) Bätmäni tai ei, mutta ei se musta silti lennä ja näin ollen noilla sulaneilla sorateillä ei sitten vauhditella. Pari kohtaa varjon puolelta on onneksi vielä lumella ja muutamia vauhdikkaampia pätkiä voi vielä mennä. Otimme käyttöön myös "kotiinpaluulenkin" eli suoran kohti tienristeystä ja tallia, mikä päättyy loivaan mutkaan ja pieneen ylämäkeen ennen talojen pihoja. Näin saimme sellaisen vajaan kilometrin pätkän, missä voidaan ravailla vielä pieni ylämäki ja sitten kääntyä takaisin päin kohti peltolenkkiä. Black tuntuu ainakin tästä pätkästä tykkäävän ja pärskähtelee iloisesti (ja märästi) mennä viilettäessään. Lähes poikkeuksetta se melkein aina kotiin mennessäkin ravaa tuon ylämäen. On hevosesta kivempi edetä ylämäet tällä tavoin.
Tänään sitten pellolla otimme enemmän vauhteja tai lähinnä haimme pitkäkestoisempaa juoksusuoritusta ja sitä kautta ei niinkään vauhtia vaan vauhtikestävyyttä. Mielellään Black pellollakin juoksee, kunhan vähän katsotaan, ettei pehmeimpiin kohtiin poljeta ja maltetaan ohittaa Liitävä ja jättää kaveri taakse - jos Liitävä nyt sitten malttaa antaa vauhdissa periksi. Välillä sitten hölkättiin myös rinnakkain ja otettiinpa yksi volttilähtökin. Meillä oli kakkosrata, mutta Liitävä ykkösradalta sai paremman lähdön. Emme pelänneet juoksua kuolemanpaikalla ja suunnitelmissa olikin lopussa tulla paremmalla rutiinilla ohi. ;)
Miulla koittaa huomenna parin viikon loman jälkeen paluu arkeen ja työelämään (voi apua...) ja näin ollen Blackin ajokerrat itsellä hieman vähänee. Tosin pidän kyllä todella tärkeänä sitä, että hevosta ajaa eri ihmiset ja näin treeni on monipuolisempi ja hevonenkin tottuu monenlaiseen kärryllä istujaan ja itsehän tässä tosiaan on yhtälailla opissa samalla tavalla kuin Black.
Suunnitelmissa on katsella näitä kevätkelejä ja sitä, mihin suuntaan nuo tiepohjat tuosta muuttuvat. Saatammepa hurjastella ja lähteä näyttämään Blackille raviradan mainoksia joku kerta. Joensuun raviradan sivuilla kerrotaan, että rata on hyvää vauhtia kuivumassa ja keskiosilta rata on harjoituskunnossa. Hmm, tarvitsemmekohan varsalle kuitenkin koko radan käyttöön, kun ensimmäistä kertaa mennään tutustumaan työelämään? Bätmänin uudet seikkailut to be continued...
 |
| Ihan on supersankarin näköinenkin... ei |
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille