Työelämään tutustumassa - Black raviradalla


"Mitä tuolla tapahtuu?"
"Mitä tuolla tapahtuu?"
Mitä TÄSSÄ tapahtuu?!

Niin kuin kuvista arvata saattaa, valloitimme tänään raviradan! Black Ice Boost alias Bätmäni teki tänään ensimmäisen vierailun Joensuun raviradan kaviouralle ja yleisöä olikin paikalla kuin lounasraveissa konsanaan. Täytyy sanoa, että työpäivän lomaan tällaiset lounaspalaverit minulle sopisivat useamminkin. :)

Blackin kärryillä oli tänään Oppisopimusvalmentaja ja tämä omistajanretale oli siinä roolissa, mistä eniten tykkää, huolto- ja paijailujoukoissa! Seuraamme liittyi myös kasvattaja 3-vuotiaan lämminverioriinsa kanssa ja Black sai treenikaverin. Saimmekin olla radalla ihan keskenämme tällä porukalla. Sehän meille sopi, kun tilanne kuitenkin oli Blackille uusi ja näin saimme ihan kaikessa rauhassa tutustua tulevan työpaikan maisemiin.

Kun 2-vuotiaan vie ensimmäistä kertaa työelämään tutustumaan työpaikalle, olisi hyväksyttävä suoritus miltei millainen tahansa, kunhan hevosen saa trailerista ja myöhemmin jälleen traileriin. Kuinkas meni? Tämä kultainen kakara taivasteli raviradan maisemia tyynen rauhallisesti ja kulki kärryjen edessä kuin kokenut raviradan konkari. Täyden kympin suoritukseksi valmentajat sanoivat.

Ensiaskeleet areenalle
Ensin luetaan mainokset. Tuulessa heiluessaan ne vähän meinasivat
säikäyttää, mutta muutoin eivät ole hevosia syövää sorttia.
Rata oli sulanut viikonlopun aikana
ja olosuhteet olivat siis mitä mainioimmat!
Välillä vähän reippaammin.
Huolto- ja paijailujoukot huolto- ja paijailuhommissa:
Tässä välissä palauttelua kävellen. (Kuva: Ponityttö)
Huilailua valjastuskatoksella lämmittelyn jälkeen.
Lopuksi pari kovempivauhtista kierrosta
hieman reilun 2 minuutin kilometrivauhtia.

Black siis teki kertakaikkisen hienon ensiesiintymisen raviradalla. Reippaiden kierrosten jälkeen poika oli melkoisen hikinen vaan ei juuri puhallellut ja palautui nopeasti. Ihan loppuun oma haaveeni täyttyi ja istahdin Blackin rattaille ja kiersimme palauttelulenkkinä raviradan vielä kertaalleen. Vähän kutkutteli voittajakehässä vierailu, vaan ehkä sille on vielä aikansa ja paikkansa.

Kommentit

  1. Johanna11. huhtikuuta 2013 klo 12.25

    Muistan vielä hyvin, miltä tuntui katsoa Emmin ekat hiitit :) Voi miten hitaalta se meno tuntui (kun meni aikuisia hevosia ohi) ja ihmetteli, kuinka vaan ajanmyötä vauhdit senkun lisääntyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjo11. huhtikuuta 2013 klo 21.26

      Vähän tämä siltä tuntuu, että onko meijän pikkusesta nyt oikeesti tulossa iso poika. Ja kun radalla olimme keskenämme, niin kyllähän se Black jota kuinkin oli "maailman nopein"... :D

      Poista

Lähetä kommentti

Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille

Luetuimmat

Ois voinu käydä huonomminkin...

Kuva
Näyttää siltä, että tässä raviurheilussa sitä saa koko ajan odottaa ja jännittää jotain: Onko se loimi tänään(kin) revitty kappaleiksi? Miten startti menee, kun lähtöpaikka on se ja se tai ensi kertaa riisutaan kenkiä? (Toivottavasti vielä joku päivä.) Viime aikoina on jännitetty jalan turvotuksen määrää seuraavana päivänä tai niin kuin tänään - eläinlääkärin lausuntoa ja valmentajan puhelinsoittoa. No, eläinlääkäri kävi ja valmentaja soitti. Tänään Blackin jalka siis ultrattiin ja eläinlääkärin kommentti oli ollut kuta kuinkin, että "Huh-huh! Vähällä olette selvinneet. Olisi voinut käydä hullustikin." Sovitaan, että tässä vaiheessa tuo on lohduttava kommentti ja sitähän se on. Diagnoosi (ja luonnollisesti myös se lasku) kolahtaa vielä postilaatikkoon, mutta tässä se lyhyesti:  Pinnallisen koukistajajänteen tapaturmainen vamma. Vamman laajuus on 15 %. Vammajalka ja patti Kuva: Valmentaja Jo viime viikolla, kun tätä ja kaikkea tätä pahempaa mielessä pyöritteli, tul...
Lue lisää

Tikusta asiaa - hematologiaa

Kuva
Liitävää voisi vielä vähän hypettää, sillä niin liitäväiset on yhä fiilikset eilisen opetuslähdön jäljiltä. Otetaan tähän kohtaa kuitenkin pari sanaa blogin varsinaisesta sankarista, Bläksästä. Hienosti menneen harjoistusravien jälkeen olivat fiilikset tuolloinkin korkealla. Pari hiittiä alle ja eikun nimi listaan ja Moilanen rattaille. Tai joku. Vaan sitten tuli poikaseen syysflunssa siihen malliin, että treeneihin tuli luova tauko. Verta otettiin hevosesta kahteen otteeseen ja teinkin laboratoriotutkimustulosten kanssa vähän kotiläksyjä. Muun muassa kuopiolaisen Movet-eläinlaboratorion sivuilta löytyy hevosen verenkuvan viitearvot. Selvisi muuten sekin, että se B siinä edessä tarkoittaa veri (blood), mikä osoittaa tutkimuksen lähteen: B-leuk, B-eryt... Kaikkee sitä oppii ku vanhaks elää. Itsehän en vieläkään tiedä, mikä on ihmisellä hyvä verenpaine, mutta hevosen hematologia on kohta hallussa. :) Blackin ensimmäinen veriarvojen tutkimustulos kertoi, että leukosyytit, valkosolut,...
Lue lisää

Uskonpuutetta ja toivonkipinöitä

Kuva
Juu, hengissä ollaan. Niin myös sankarimme Black. Tunnelmat ovat tässä kesän mittaan olleet vähintäänkin kaksijakoiset, eikä blogin kirjoittamiseen ole välillä oikein löytynyt aihetta tai toisaalta motivaatiotakaan. Seuraajillemme olemme kuitenkin pienen tilannekatsauksen velkaa, joten olkoon tässä sellainen. Tekstissä mukana myös omaa pohdiskelua ja omia mielipiteitä, mitkä eivät välttämättä sellainaan edusta kimpan mielipiteitä. Blogistin etuoikeudella. :D Blackin vakavasta, oikean etujalan koukistajajänteen repeämästä tuli heinäkuun alussa kaksi kuukautta täyteen. Se oli myös aika, jonka halusimme hevoselle ja paranemiselle antaa ja, että näkisimme, miltä tilanne näyttää pienen kuntoutuksen jälkeen. Rehellisyyden nimissä omat odotukseni eivät olleet tuolloin kovinkaan korkealla. Toivonkipinää piti omalla kohdalla yllä ainoastaan se, että eläinlääkäri saattaisi sanoa, ettei vamma ollutkaan niin laaja. No, ei se sitä sanonut. Vamma oli edelleen yhtä vakava, mutta ultraäänitutkimukse...
Lue lisää