Kevätvillitys

Värikkäät pääsiäismunat ja auringon vauhdilla mukanaan tuoma kevät innostivat tänään meitä kokeilemaan maailmalla suurta suosiota saavuttanutta eläinten värjäystä. Turkin tai karvan voi värjätä aivan samalla tavalla kuin ihmishiustakin, esimerkki täällä. Hetken pohtimisen jälkeen päädyimme vihreään väriin ja aloitimme varovaisesti vain hännän värjäyksellä. Vastuuvalmentajan suhtautui hieman epäluuloisesti tähän villitykseen, mutta onneksi väri haalenee muutaman päivän kuluessa. Näin ylpeänä Black esitteli hienoa häntäänsä:

...Vai mahtaiskohan olla sellainen tilanne, että 2. pääsiäispäivän lisäksi on huhtikuun 1. päivä ja sehän tarkoittaa APRILLIA!

Aprillit, sillit ja kuravellit sikseen. Blackin häntä ei ole vihreä, mutta siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - tarhassa kirmaili tänään komea ori. Haalea, enemmän ruunikon värinen talvikarva on vaihtumassa hyvää vauhtia kiiltävän mustaan. Ennen tämän päivän ajolenkkiä kameran muistiin tallentuikin yllä olevien kuvien lisäksi monta uutta lempikuvaa mustasta hevosestamme. Pari tuoretta kuvaa lisäsin myös tuonne kuvagallerian puolelle.

Komea poika

Black on vähän elvis

Ööö... Mitä tässä tapahtuu?!?

Tämä kuva pääsi mukaan syystä, että: Kattokaa, ku pojalla
alkaa olla niin sanotusti ruista ranteessa eli voimaa kintuissa!

Lempikuvani - tässä on jotenkin kiva kuvakulma ja tunnelma

Black ja Liitävä treenasivat jälleen tänään porukalla. Liitävä jos lähtee valjastuspaikalta ensimmäisenä, ovat sen askeleet kuin mämmissä tarpomista: Kaveria pitää odottaa! Lenkillä, jos Black juoksee ensimmäisenä, niin pitää ihan laittaa mustaan vauhtia, että Liitävä jää - se suomenhevonen ei nimittäin antaisi periksi tuumaakaan! Ja sen sanon, että on meinaan villi tunne, kun rennossa vauhdissa alkaa kuulua takaa ensin rytmikäs raviaskeleen poljento, sitten hevosen puhina ja kärryn renkaiden ääni lumisella tiellä ja pian niskaasi hengittää jo >pieni< suomenhevosen turpa! Sitten taas pellolla mennään pikku pikku askelin kaverin kanssa rinnatusten.

Tänään kipaisimme sen noin 10 kilometrin lenkin. Lenkkimme viimeinen, aurinkoinen suora alkaa sulaa jo keskeltä ja musta maa pilkottaa paikka paikoin. Blackin mielestä mustat aukot saattavat nielaista mustan hevosen ja niitä kannattaa väistellä... Huoh. Aikooko hevonen opetella lentämään sitten, kun laikut kasvavat kesää kohden?!

Viimeisen pyrähdyksen suorilla menimme sekki kiinni ja reipasta vauhtia. Eikä tarvinnut paljoa sitä vauhtia pyydelläkään. Kun sekin laittaa kiinni, poika tietää, että nyt mennään. Takkini oli suoran jälkeen ihan märkä lumesta ja hevosen kuolasta ja aurinkolaseihin olisi kaivannut pyykijät... Liitävän suunnatessa jo kotiin päin loppuverryttelimme hölkäten pellolla 2 kierrosta + 1 sakkokierroksen, koska Black meinasi aina kierroksen vaihtuessa suunnata kierroksesta pois ja suoraan kotiin. Lopuksi vielä kierros kävellen ja, koska löysin ohjin Blackilla oli pieni hetki päätösvaltaa, pellolta poistuessa piti ottaa pari juoksuaskelta, ettei tuo kärryissä istuva (pääsiäis)noita vain käännä vielä uudelle kierrokselle. Hassu poika! Miehän sanoin, että nyt mennään kotiin!