Valmis... 1... 2... Aja!

Hevosilla on tänään ja huomenna ansaitut vapaapäivät. Hevoseton lomapäiväni tarkoitti tänään mm. siivoamista, kun niin ansioituneesti sitä koko pääsiäisen välttelin. Aamulla tosin tuli pitkästä aikaa vietettyä yksin ihana ja pitkä aamuhetki: aamukahvi pidemmän kaavan mukaan kahden tunnin mittaisena, samalla lukien Hirnahduksia-kirjaa (kirjoituskilpailusta koottuja hevosaiheisia tarinoita, toim. Kirsi Manninen, Maahenki). Jos aamuaan ei voi aloittaa Blackin ja Liitävän seurassa, niin ei tämäkään hullumpi vaihtoehto ole, eikä hevoseton. :)

Tällä viikolla hevosilla oli siis takana jo 3 ajopäivää, joten tässä huilitaan pari päivää. Treenit ovat sujuneet tuttuun tapaan Liitävän kanssa porukassa. Black käy jokaisella kerralla pidemmän ja vauhdikkaamman osuuden ja Liitävä lopettelee oman treeninsä hieman aikaisemmin. Black on ollut tosi reipas ja on tarhassa joka kerran vastassa: "Joko mennään?!" Jonkin verran pojat peltolenkillä haastavat toisiaan ja sellaista pientä luimistelua havaittavissa, mutta joka tapauksessa sopuisasti jokainen treenikerta on mennyt. Hauska oli huomata pientä kilpailuhenkeä olevan ilmassa, kun patistin Blackin Liitävän rinnalta raviin, että loppuu se toisen kyttäily, niin Liitävä ampaisi saman tien rinnalle. Liitävällä jos sama meininki jatkuu, niin sillä tulee olemaan aivan loistava kilpailupää joskus raviradoilla! Vaan kyllähän tuo meidänkin ori painoi ohjalle Liitävän vierellä ravatessaan.

Pellolla olemme menneet porukassa molempia suuntia ja niin sisä- kuin ulkoradallakin toisen rinnalla. Keskiviikkona kokeilimme vielä jotain uutta, kun Vastuuvalmentaja Liitävän rattailla tuumasi, että eiköhän kokeilla volttaamista porukassa! Radan leveimmällä kohdalla mahtuu mainiosti pyörimään ja niin me sitten pyörimme! Laajaa kierrosta, valjakot perätysten reippaassa käynnissä, välillä pari juoksuaskeltakin. Valmis-kuulutusta ei tainnut missään vaiheessa kuulua, mutta kunhan lähtöradoista pääsimme sopimukseen, otimme pari starttiakin Aja-komennon kera. Ei jälleen moitteen sanaa hevosista. On mahtanut kokeneempi punarautias tallissa kertoilla varsoille ravikilpailumaailmasta, sillä kaverit volttasivat sen enempää ympyrän pyörimisen älyttömyyttä kyseenalaistamatta. Valmis... Yksi... Kaksi... Aja! Hyviä lähtijöitä molemmat!

Volttiharjoitusten lisäksi kävimme Blackin kanssa reippaammat suorat juoksemassa sekki kiinni. Tästä esityksestä viimeistään Black ansaitsi parin päivän kuntoisuusloman. Poika nimittäin pisteli lumi pöllyten menemään, eikä pahemmin tarvinnut hätistellä. Black on alkanut oppia hyvin myös tiukemmalle ohjastuntumalle ja juostessaan osaa tukeutua ohjaan jo jonkin verran. Aikaisemmin automaattihevosemme meinasi aina stoppailla vauhtia, herkkä poika kun on. Pyrähdyksen jälkeen Black höyrysi, mutta ei se kyllä juuri puhallellut, kun lopuksi palauttelimme rennosti kävellen.

Muuten... ajolenkin jälkeen, kun Black on loimi selässään kuivattelemassa karsinassaan ja nauttinut melassivedet, on hevosella tapana käydä rennosti pitkälleen huilimaan. Ei ole kerran, eikä kaksi, kun olen ennen lähtöä käynyt viemässä vettä tai heinää, niin Black köllöttelee näkymättömissä. Suloinen (ja valtavan puruinen) ilmestys! Seuraavaksi näkyy vain kaviot, sillä kyllähän ennen ylösnousua täytyy piehtaroida! Ja siinä sitä sitten muina hevosina tuijotetaan, että "Niin, oli jotain asiaa vai?!"

Ennen lenkille lähtöä Black verrytteli tarhassa palloillen. Liitävä tuntuu olevan enemmän amerikkalaisen jalkapallon ystäviä ja viskelee ja potkii palloa niin, että sen on saanut hakea tarhan aitojen ulkopuolelta useamminkin. Blackin tyyli on hyvin omintakeinen, sillä ori työntää palloa maata vasten ja samalla ikään kuin "lakaisee" sillä edestakaisin. Seurasin pitkän tovin, kun Black kulki tarhassa pallolla maata lakaisten. Pallosta kuuluu vielä sellainen hauska, tuttimainen ääni, kun hevonen sitä samalla puree. Kyllä sitä touhua malttoi kauniissa kevätsäässä katsella ja väkisinkin hevosen hyväntuulinen pallopeli pisti hymyilyttämään!