Mieluisin kevätpuuhani on ( ) muuttolintujen katselu ( ) haravointi (X) hevosella ajaminen
Blogikirjoituksen otsikko sisältää kymmenen pisteen vihjeen. Mitähän tuli viikonloppuna puuhattua? Ikuisena pessimistinä ennustin sadetta niskaamme kummallekin päivälle, mutta pilvet olivat puolellamme ja sateet jäivät iltapäivälle, kun hurautimme lenkit hevosilla aamupäivällä. Aurinkokin jopa helli lämmöllään ja kuivatti ihanasti kurat hevosen kylkiin. Västäräkki, haukka ja leskenlehti lisätään kevään bongaussaldoon. Ja tosiaan, tuo iltapäivän sade säästi minut pihan haravoinnilta (yäk) melkein koko viikonlopun...
Koska väistämätön tosiasia tulee olemaan myös se, että Black lähtee ennemmin tai myöhemmin valmennukseen muualle, olen kovasti koettanut raahata koko sukuani paikalle katsomaan uljasta ravurioriittamme tai "sitämihinkaikkiaikajarahamenee". Äidin hyväksyntä on ainakin hankittu, pikkuveljiä en uhkailusta huolimatta ole saanut paikalle. Iloksemme kuitenkin yksi Blackin omistajista teki taannoin luvatun mukaisesti yllätysvisiitin ja piipahti hevostamme katsomassa. Pitihän se kuulemma tulla katsomaan, että millaisen ponin omistajana sitä on. Tämä blogihan tunnetusti sisältää hieman viihdearvoa jo sillä, että meidän hevonen on se kaunein, hienoin, nopein ja mahtavin - vaikka itse sanonkin. Ylisanoja tai ei, Blackin todettiin virallisesti olevan epäponi ja osaomistaja vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä. Oli mukava tavata!
Sekä lauantaina että sunnuntaina Black siis ulkoilutti tätä omistajanretaletta. Liitävä oli mukana molemmilla reissuilla, vaan erivauhtisina osan matkaa kuljetaan aina omia polkujamme. Kesätiellämme on aivan mahtavat suorat, mutta harmi vaan, ettei pohja ole sellainen, että siinä voisi enemmän päästellä kuin säästellä. Tienpohja on kuitenkin mukavasti pehmennyt ja, kun pahimmat routapaikat hölläilee, saa Black hieman reippaillakin. Ja kylläpä vaan lauantaina oli parin päivän tauon jälkeen ohjissa painetta. Tuntui, että ori oikein odotti, että oiskohan tossa sellainen kuralätäkkö tai sellainen hirvitorni, että voisi ihan vähän mukasäikähtää ja sit painalla häntä tötteröllä. Siinä piti soran lentäessä kärryillä ollessa suu pitää kiinni, mutta varmaan jonkin verran tuli idioottimaisesti virnisteltyä, kun illallakin vielä raksui hiekka hampaiden välissä.
Tasaisen tien lisäksi olen tosi hyvilläni siitä, että meillä on ollut mahdollisuus liikuttaa hevosia monenlaisella pohjalla. Lumi on vähitellen väistynyt myös vanhoilta kärrypoluilta ja niinpä loppuverryttelyt saimme kävellä heinittyneellä metsätiellä, joka kumpuilee pehmeästi metsän siimeksessä ja vaientaa kavioiden äänet. Tuossa tiellä rentoutuivat sekä hevoset että kuskit sen lisäksi, että hevonen vahvistaa monipuolisesti niveliään ja kuski vatsalihaksiaan (jotta kestäisi kärryillä). Ja ilmeisesti Black tykästyi tuohon tienpätkään siinä määrin, että meinasi tänäänkin ihan ensimmäiseksi kääntyä sinne. Näillä teillä tulee vähän mentyä essuntassun, mutta matkaa kertyy kuitenkin mukavasti reilun 11 kilometrin verran, ettei tähän niinko kyllästyä ehdi.
Vähän haikeudella tässä itsekin on Blackin kärryillä tullut istuttua, kun ei tiedä, montako kertaa tuota tuttua mustaa hevosen persusta ehtii tänä vuonna enää katsella. Lenkkimme loppuhuipennuksena ehdin kuitenkin useamman minuutin verran katsella mustaa hevosen takapuolta, kun Liitävä ja Oppisopimusvalmentaja kävivät tahtojen taistelun siitä, kumpi päättää vauhdin ja suunnan. Toisin sanoen Liitävä katseli maisemia siinä määrin, että Oppisopimusvalmentaja laittoi sikarin palamaan ja totesi, ettei ole kiire. Black Ice Boost oli jäätävän rauhallinen ja odotteli kaikessa rauhassa, kun tempperamenttinen ikätoverinsa jurotti edessä. Kyllähän se Liitäväkin lopulta hokasi, ettei ehkä ollut kaikkein viksuin juttu tämä... Jospa varuilta ensi kerraksi otan sukankutimet mukaan ajan tappamiseksi...
Koska väistämätön tosiasia tulee olemaan myös se, että Black lähtee ennemmin tai myöhemmin valmennukseen muualle, olen kovasti koettanut raahata koko sukuani paikalle katsomaan uljasta ravurioriittamme tai "sitämihinkaikkiaikajarahamenee". Äidin hyväksyntä on ainakin hankittu, pikkuveljiä en uhkailusta huolimatta ole saanut paikalle. Iloksemme kuitenkin yksi Blackin omistajista teki taannoin luvatun mukaisesti yllätysvisiitin ja piipahti hevostamme katsomassa. Pitihän se kuulemma tulla katsomaan, että millaisen ponin omistajana sitä on. Tämä blogihan tunnetusti sisältää hieman viihdearvoa jo sillä, että meidän hevonen on se kaunein, hienoin, nopein ja mahtavin - vaikka itse sanonkin. Ylisanoja tai ei, Blackin todettiin virallisesti olevan epäponi ja osaomistaja vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä. Oli mukava tavata!
Sekä lauantaina että sunnuntaina Black siis ulkoilutti tätä omistajanretaletta. Liitävä oli mukana molemmilla reissuilla, vaan erivauhtisina osan matkaa kuljetaan aina omia polkujamme. Kesätiellämme on aivan mahtavat suorat, mutta harmi vaan, ettei pohja ole sellainen, että siinä voisi enemmän päästellä kuin säästellä. Tienpohja on kuitenkin mukavasti pehmennyt ja, kun pahimmat routapaikat hölläilee, saa Black hieman reippaillakin. Ja kylläpä vaan lauantaina oli parin päivän tauon jälkeen ohjissa painetta. Tuntui, että ori oikein odotti, että oiskohan tossa sellainen kuralätäkkö tai sellainen hirvitorni, että voisi ihan vähän mukasäikähtää ja sit painalla häntä tötteröllä. Siinä piti soran lentäessä kärryillä ollessa suu pitää kiinni, mutta varmaan jonkin verran tuli idioottimaisesti virnisteltyä, kun illallakin vielä raksui hiekka hampaiden välissä.
Tasaisen tien lisäksi olen tosi hyvilläni siitä, että meillä on ollut mahdollisuus liikuttaa hevosia monenlaisella pohjalla. Lumi on vähitellen väistynyt myös vanhoilta kärrypoluilta ja niinpä loppuverryttelyt saimme kävellä heinittyneellä metsätiellä, joka kumpuilee pehmeästi metsän siimeksessä ja vaientaa kavioiden äänet. Tuossa tiellä rentoutuivat sekä hevoset että kuskit sen lisäksi, että hevonen vahvistaa monipuolisesti niveliään ja kuski vatsalihaksiaan (jotta kestäisi kärryillä). Ja ilmeisesti Black tykästyi tuohon tienpätkään siinä määrin, että meinasi tänäänkin ihan ensimmäiseksi kääntyä sinne. Näillä teillä tulee vähän mentyä essuntassun, mutta matkaa kertyy kuitenkin mukavasti reilun 11 kilometrin verran, ettei tähän niinko kyllästyä ehdi.
 |
| Sunnuntain lenkki: Punaisen pallon sisällä vauhtisuorat -JEE! (hui) ja vihreällä pehmoinen metsäpolkumme. |
Vähän haikeudella tässä itsekin on Blackin kärryillä tullut istuttua, kun ei tiedä, montako kertaa tuota tuttua mustaa hevosen persusta ehtii tänä vuonna enää katsella. Lenkkimme loppuhuipennuksena ehdin kuitenkin useamman minuutin verran katsella mustaa hevosen takapuolta, kun Liitävä ja Oppisopimusvalmentaja kävivät tahtojen taistelun siitä, kumpi päättää vauhdin ja suunnan. Toisin sanoen Liitävä katseli maisemia siinä määrin, että Oppisopimusvalmentaja laittoi sikarin palamaan ja totesi, ettei ole kiire. Black Ice Boost oli jäätävän rauhallinen ja odotteli kaikessa rauhassa, kun tempperamenttinen ikätoverinsa jurotti edessä. Kyllähän se Liitäväkin lopulta hokasi, ettei ehkä ollut kaikkein viksuin juttu tämä... Jospa varuilta ensi kerraksi otan sukankutimet mukaan ajan tappamiseksi...
 |
| Liitävä "Menen minne haluan ja milloin haluan" :) |
 |
| Black tänään ennen ajolenkkiä (kännykkäkamera ei tee oikeutta kauneimmalle, hienoimmalle, nopeimmalle ja mahtavimmalle... ;) |
Hieno muuten tuo teidän banneri - ja hevonen siinä :)
VastaaPoistaKiitokset. Lienee hevosen ansiota. Kesäisempää kuvaa alkaisi kyllä kaivata vaan toistaiseksi vielä tuoreen materiaalin puutetta... ;)
Poista